lauantai 23. syyskuuta 2017

Kylpyhuoneen ja saunan laatat



Kuva lainattu täältä.

Kuva lainattu täältä.

Messualueen kaava pohjautuu viidennen ja kuudennen kaupunginosan rakentamistapaan, jossa asuinrakennukset ovat sijoitettu katulinjan mukaisesti ja sisäänkäynti taloihin on pihan puolelta. Porin puukaupunkien sisäpihat ovatkin kätkenneet niin talousrakennukset eläinsuojineen kuin myöhemmin pihasaunat kadun uteliailta katseilta. Näillä tonteilla ovat toimineet aikoinaan myös kaupungin lukuisat yleiset saunat, jotka olivat vaatimattomia, mutta käyttäjilleen tärkeitä laitoksia.

Pihasauna ajatuksena viehätti meitä; unohtumattomia ovat kesäillat ja tuoreen koivuvihdan tuoksu ulkosaunassa tai saunahetket talvisessa pimeydessä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja on juuri ahtanut paljaat varpaat talvikenkiin ja melkein juossut lämpimään. Pihasaunaa tontillemme ei ehkä olisi mahtunut, mutta onneksi keksimme luovan ratkaisun sijoittaa sauna autotallin yläpuolelle. Käynti saunaan on katetun terassin kautta toisesta kerroksesta.

Tällä hetkellä menossa on laattojen valinta. Laatat tulisi valita kaikkiin märkätiloihin ja luulen, että wc-tiloihin valitsemme melko simppelit laatat. Pukkilan kuusikulmaiset laatat viehättävät aina. Sen sijaan saunan ja pesutilojen laattaratkaisut ovat vaikeammat. Nyt muodissa on marmori ja toisaalta tiililadonta, joka viehättää omaa silmää. Toisaalta olisi mukavaa löytää persoonallinen ratkaisu, joka kestäisi aikaa ja olisi yhtenäinen talon funkkisjulkisivun kanssa. Paljon näkyy myös orientalismista ammentavia laattamalleja. Olemme asuneet aina vanhassa talossa, jonne ovat sopineet retrolaatat. Tuntuu vaikealta päästää irti vanhoista taloista ja miettiä ratkaisuja tämän kodin kohdalla. Mitä on 2010-luvun tyyli?

Porin päivän kierroksia messualueella

tulin vain vinkkaamaan, että tänään yleisöllä on mahdollisuus päästä tutustumaan Karjarannan messualueeseen opastetuilla kierroksilla. Ohjelma löytyy linkin takaa.

MUKAVAA PORIN PÄIVÄÄ!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kohta on jo kiire muuttaa!



Tontilla käydessä hämmästelen mielessäni sitä, miten asia, joka hetki sitten oli ajatuksina ja suunnitelmina tietokoneen näytöllä, AutoCadin katkoviivoina ja numeromittoina, onkin saanut konkreettisen olemassa olonsa ja muotonsa. Nyt, kun ulkoseinät on rapattu, osa seinistä paneloitu ja ikkunat aseteltu paikalleen, tuntuu koko ajan todellisemmalta, että vuoden päästä jo asumme Karjarannassa. Kesän jälkeen on tapahtunut paljon, mutta mies onkin ollut rakentamassa taloa joka ilta.

Talo on nyt siinä vaiheessa, että sisätiloista seinät on levytetty. Alakerrassa on betonilattia, jonka päälle tulee myöhemmin parketti. Yläkerta on samaten levytetty, mutta lattiaa ei ole vielä valettu.

Pitää myöntää, että tapetit ja väliovien valinta on tähän saakka tuntunut kaukaiselta. Nyt tuntuu, että pianhan on jo kiire!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Karjaranta21

Omalla tontilla on hääritty koko ajan. Palkkatöiden jälkeen mies vaihtaa päälleen ne resuisemmat housut ja lähtee kohti Karjarantaa. Me olemme lasten kanssa olleet kotona ja nauttineet syksystä. Mutta mitä tontilla on nyt tehty? Levytetty seiniä ainakin ja sähkömieskin on käynyt paikalla. Näistä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää kuvien kera.

Sen haluan kuitenkin kertoa, että yhtenä iltana mies piti taukoa rakentamisesta ja käytiin kävelemässä messualueen vastarannalla, joka on aikamoinen paratiisi. Kvistluodon ihana siirtolapuutarha-alue tuntui olevan aivan erillään kaupungin humusta ja isojen vadelmapensaiden keskellä kävellessämme muuan vanha herrasmies ojensi minulla pakasterasian ja kehotti keräämään lapsille marjoja. Ne marjat katosivat vielä samana iltana parempiin suihin!

Hienolta ja jykevältä näytti messualuekin vastarannalta katsottuna. Oman maisemansa alueelle loivat vanhat tehdasrakennukset, porilaisen hyvinvoinnin ja muinaisten työpaikkojen tarjoajat. Antakaahan unelmoida ja visiönäärin kertoa ajatuksistaan: toivon, että tehdasrakennuksia ei pureta, vaan otetaan asuinkäyttöön, jolloin Poriin saataisiin uudenlaista, persoonallista asumismuotoa ja vaihtelua kaupunkikuvaan. Mielessäni pyörii myös pieni kauppahalli johonkin alueen vanhoista tiilirakennuksista, joka olisi auki sesonkiaikaan tai erilaisten markkinoiden pitopaikkana. Siellä paikalliset pienpanimot, ravintolayrittäjät tai käsityöläiset voisivat pitää Octoberfesteja, joulumarkkinoita ja lasten festivaaleja. Mitäs pitäisitte?

Yhtä kaikki, viehättävältä vaikuttaa.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Asfalttiviidakossa?



Tämä kirjoitus ei kerro suoraan rakennusprojektista. Ei levytettävistä seinistä, naulapyssyn paukkeesta, höyrysulkuteipeistä tai kakkosnelosista. Kirjoitus liittyy silti vahvasti messualueeseen, sillä kun aloimme etsiä tonttia kotikaupungistamme, oli yksi kriteereistä se, että paikka sijaitsisi lähellä luontoa ja ulkoilumaastoja. Ymmärrän, että tältä pohjalta kuulostaa perin kummalliselta päätökseltä valita asuinpaikaksi vanha teollisuusalue, jos tontin arvona on luonto. Äkkiseltään voisi myös hymähtää, että keskustan alueella on luontona lähinnä betoniviidakkoa.

Vaan tiedättekös, tontti sijaitsee lähellä Kokemäenjokea, jonka toisella puolella sijaitsee vehreät puistoalueet ja peltomaisemat. Siellä on Kirjurinluoto, Polsan reitti ja Pelle Hermanni. Messualueen vieressä kulkee pyörätie, joka vie Meri-Poriin. Isomäen ulkoilumaastoihin on melkein kivenheiton matka. Joen vastapäiseltä rannalta on mahdollisuus lähteä melomaan. Ei hullumpaa alueelta, joka sijaitsee lähes keskustassa.

Nämä kuvat ovat yhdeltä sunnuntailta, kun pakkasimme tavarat, makkarapaketit ja muut eväät ja lähdimme metsäretkelle. Metsäretkellä vastaan tuli vaelluksella olevia alpakoita ja korvissa pauhasi koski.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Malttia




Talon rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ihan niin kuin muukin remontointi. Suunnitelmia, selkeää ajatusta, mutta malttia.
Muuten jälki ei ole pysyvää, hyvää eikä laadukasta. Rakentamisessa se on selkiö, muusta ei ole edes puhetta.

Pitäisi muistaa se muutenkin. Kärsivällisyys isolla koolla, mutta se on niin vaikeaa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, että minulla ei ole selkeää suunnitelmaa itseni varalle. Valmistuin keväällä unelmieni opinnoista, tein kesän töitä ja nyt odotan, että löytäisin päiviin täytettä. Täytän suurin odotuksin nettihakemuksia, mutta ainoa, mitä kilahtaa sähköpostiin, ovat mainokset nettikaupoista.

Malttia, yritän sanoa itselleni. Yhtenä päivänä sähköpostiin tulee viesti tai keksin miten hyödyntäisin osaamistani. Teen suunnitelmia ja laskelmia. Siihen saakka, että jotain tulee tai keksin mitä teen, pitäisi ajatella, että nämä päivät ovat rahaa mielen pankkiin. Kiireettömiä aamuja, pyykkien viikkausta, hyvää arkea. Yhtenä päivänä kävin lasten kanssa lempikerrostaloalueellani Porissa, jonka keskellä sijaitsee vehreä puisto ja leikkipaikka lapsille.

Rakennukset on valmistettu käsityönä toisen maailmansodan jälkeen. Ensimmäisissä taloissa on vielä tiilirunko. Tarkoitus oli rakentaa laadukkaita ja järkeviä asuntoja tavallisille ihmisille. Toisissa asunnoissa oli apulaisen asunto, joten ainakaan alkuun tavallinen tehtaan työntekijä ei päässyt nauttimaan keskuslämmityksestä, sisävessasta ja sähköhellasta. Talot ja koko Arava-alue ovat säilyneet hienosti tähän päivään.

Arava-alue sijaitsee Satakunnan Ammattikorkeakoulun kampuksen lähellä ja sitä rajaavaat Rautatienpuistokatu, Satakunnankatu, Uudenkoivistontie ja Kuninkaankatu. Leikkipuisto sijaitsee Kiertokadun sisällä.