Miksi rakentaa messualueelle?

Olen kuullut otsikon kysymyksen sekä monta muuta messurakentamiseen liittyvää kysymästä viimeisen vuoden aikana. Ehkä jotain ruudun takana olevaa tulevaa messurakentajaa saattaa kiinnostaa ne kysymykset, joihin useimmiten vastaan.

Kysymys 1:
Miten haitte messutonttia?

Vuonna 2016 julistettiin haku messutonteille Porin Karjarantaan. Haimme tonttia Porin kaupungilta. Tällöin valmiina piti olla piirustukset sekä erillinen "motivaatiokirje"/kirjallinen hakemus messurakentajaksi. Messutonttia saattoi hakea kuka tahansa.

Kysymys 2:
Ovatko messutontit kalliimpia vai halvempia, kuin tavalliset tontit?

En osaa vastata kysymykseen, kuin meidän kohdaltamme, mutta Karjarannassa tontin sijainti esim. joen rannassa oli tietenkin hintavampi, kuin kauempana oleva. Meidän tonttimme hinta vastaa Porin kaupungin tavallista tonttitaksaa eikä tontissa ollut "messulisää". Tontin (meidän sijannillamme) olisi saanut samaan hintaan mistä tahansa Porin uusilta asuinalueilta.

Kysymys 3:
Miksi halusitte rakentaa messualueelle?

Meidän ykkösprioriteettimme ei ollut rakentaa messualueelle. Olimme etsineet tonttia jo jonkin aikaa niin Porista kuin Tampereeltakin. Olimme jo muuttamassa pois Porista, mutta sosiaalinen turvaverkko piti kaupungissa. Porissa on hyvin tonttitarjontaa, mutta toiveena oli asua niin, että julkisilla pystyy liikkumaan sujuvasti. Messualue oli meille kaikin puolin hyvällä sijainnilla.

Messualueelle rakentamisessa on omat huonot puolensa, kuten tiukka aikataulu, mutta toisaalta alue valmistuu kerralla valmiiksi kuten uusi kotikin. Yhtäkään listaa ei puutu. Tietysti pohdimme jonkin aikaa messurakentamista, sillä tarkoituksena on minun mielestäni myös rakentaa tulevaisuuden kulttuuriympäristöjä, jolloin rakennettavat talot edustavat ajan ihanteita ja arvoja.

Kysymys 4:
Saavatko messurakentajat hyvä alennuksia? Onko rakentajille sovittu valmiit diilit asuntomessujen toimesta?

Jokainen rakentaa omanlaisensa kodin eikä mitään valmiita diilejä ole. Alennukset ja niiden pyytäminen on jokaisen omissa käsissä. Alennuksia luultavasti saa, jos osaa kysyä. Kannattaa myös kilpailuttaa firmoja. Messurakentaminen saattaa tulla edullisemmaksi, kuin jos rakentaisi vastaavan rakennuksen jonnekin muualle. Toisaalta koko lasku talosta ja pihasta tulee kerralla maksettavaksi. Jos rakentaisi jonnekin muualle, esim. pihaa jne. voisi laittaa hiljalleen. Messurakentajille tulee myös usein myös räätälöityjä tarjouksia. Jokainen messurakentaja voi henkilökohtaisesti valita lähteekö tarjoukseen mukaan. Ehkä myös talofirmoilla on omia tarjouksia messurakentajille, mutta suunnittelimme talon itse ja rakensimme sen pitkästä tavarasta, jolloin meidän näkökulmamme on erilainen.

Alennuksia voi myös itse kysyä vaikkapa kalusteista, lastentarvikkeista jne. Aina pelkkä messurakentajan status ei kuitenkaan riitä, vaan esimerkiksi jotkin yritykset vastasivat suoraan, että sosiaalisessa mediassa pitäisi olla 10 000 seuraajaa, jotta voisi saada alennusta näkyvyyttä vastaan. Jos on aktiivinen some-eläin ja näppärä kirjoittamaan, niin alennuksia voi herua helpostikin. Ken sitten saakaan 10 000 seuraajaa sometililleen.

Kysymys 5:
Messualueelle rakentavat vain rikkaat ihmiset?

Tähän en osaa vastata, kuin omalta osaltamme, mutta olemme ihan tavallinen keskiluokkainen perhe, joka on ottanut asuntolainaa kotiaan varten. Meillä ei käy siivoajaa eikä kokkia ja lainaan suurimman osan kirjoista kirjastosta ja käytän julkisia kulkuneuvoja. Tavallinen Tahvonen siis, kaikella tavalla. Talojen tiedoissa on kustannusarviot, jotka ovat päätä huimaavia eivätkä ehkä vastaa lopullista hintaa. Paljon säästää, kun tekee itse sen minkä osaa (ja huomioi aikataulun!)

Kysymys 6:
Koska saatte muuttaa?

Saamme muuttaa melko pian messujen jälkeen. Ennen messuja tai messujen aikana talossa ei saa asua.

Kysymys 7:
Eikö ahdista, että kotianne arvostellaan ja siellä käy monia ihmisiä?

Messualueelle rakentuneet talot ovat kaikki jonkun koteja ja asukkailla on kasvot, messukodit eivät ole vain stailattuja asuntoja, joiden arvostelu ei tuntuisi pahasta omistajiltaan.

Ihme kyllä, en oikeastaan ajatellut arvostelu-asiaa kovin paljon etukäteen. Rakensimme taloa kovalla vauhdilla ja ikään kuin ulkoistin itseni projektista - talo tuntui välillä messukohteelta. Lisäksi talo on sisustettu, mutta ei näytä siltä, kuin sen jälkeen kun me muutamme taloon.

Tiedän, että talossa on asioita, joita tekisi toisin kun talossa on asunut ja jotka eivät ehkä toimi käytännössä, mutta tiedän ne itse ja muuten olen tyytyväinen lopputulokseen.


Vielä viimeiseksi kysymys, jota olen kysynyt itseltäni muutaman kerran viimeisen vuoden aikana:
Tekisinkö kaiken uudestaan, jos saisin nyt valita? Tekisin, mutta olen ottanut opiksi myös monista asioista.

Kotoisan huoneet osa1

Olen tihrustanut viime päivinä muutaman haikean kyyneleen pakatessani tavaroita pahvilaatikoihin ja halailessani pari vuotta sitten istuttamaamme omenapuuta, joka juuri tänä kesänä päätti tehdä ensimmäiset omenansa. Olin jo ajatellut puun olevan maho, mutta hyvä sellaisenaan, tarjoavan varjoa kuumana kesäpäivänä. Sitten se teki omenat kuin hyvästijätöksi, "menkää vain! Näitä omenoita ette saa" se huutelee katkerana perään. En kuitenkaan kirjoita nyt omenapuusta tai materian pakkaamisen vaikeudesta, vaan siitä, että tulevan kotimme pohja tulee olemaan toimiva meille ja kuinka kaikesta haikeudesta huolimatta odotan muuttoa. Uuden kodin yläkerrassa on kodinhoitohuone ja vaatehuoneet sekä kolme makuuhuonetta ja aulatila, jossa on optio lisähuoneelle. Se on rutkasti lisätilaa nykyiseen levittää legoja ja vaatemyttyjä ympäriinsä.

Kotoisassa lapsille tulee omat huoneet, vaikka tuskin he huoneissaan viihtyvät yksinään vielä muutamaan vuoteen. Oma huone on kuitenkin katse tulevaisuuteen ja kouluaikoihin. Kumpaankaan huoneeseen ei tehty kiinteitä vaatekomeroita tai tilattu etukäteen kalusteita, vaan tarkoitus on messujen jälkeen hankkia säilytystilaa vaatteille. Totuus on myös se, että meillä oli melkoinen kiire keväällä emmekä ehtineet vaatekaappeja katsella sillä silmällä. Onneksi kaapit ehtivät myöhemminkin - eihän messuja ennen tai niiden aikana taloissa saa asua. Vanhempien makuuhuone sen sijaan on pikkuruinen verrattuna lastenhuoneisiin, mutta juuri sopiva nukkumiseen. Huoneeseen ei tule komeoroita, vaan vaatesäilytys on vaatehuoneessa. Yläkerran aulalta odotan paljon! Kun muutimme nykyiseen kotiimme, en osannut ajatella miten iso merkitys yhteisillä tiloilla on lapsiperheelle. Lastenhuone on meillä melko vähällä käytöllä ja kaikki elämä tapahtuu olohuoneessa. Yläkerran tilasta tulee tällainen yhteinen ajanviettopaikka, jossa voin lukea huoletta kirjojani lasten hyöriessä aulassa omissa leikeissään.

Kotimme värit

Olen tapettityttö, selvä tapaus. Pidän väreistä ja muodoista, tapettien huoneeseen luomasta tunnelmasta. Kaikissa edellisissä kodeissamme, 1930-luvun kerrostalossa ja rintamamiestalossa, on ollut 1950-1970-luvun tapetit Pihlgren & Ritolasta ja olen ollut tapetteihin tyytyväinen. Uusi talo on kuitenkin uusi talo ja halusin tulevaan kotiimme jotain uutta.
Täysin valkoista kotia en kuitenkaan halunnut, sillä ajatellen, että pelkkä valkoinen seinäpinta luo keskeneräisen vaikutelman ja monet kalusteet tai vaikkapa ikkunan vuorilaudat saattavat näyttää jopa kellertäviltä ihan valkoisen rinnalla. Tärkein syy on kuitenkin se, että pidän väreistä.

Tulevan kotimme olohuonetta ja keittiön seinää sävyttää vihreä sävy, jota metsästin melkein talon perustusten aloittamisesta saakka. Olin päättänyt, että tähän taloon tekisimme seesteisen värimaailman ja jonka päätilojen kalusteita olisi helppo sisustaa . Vihreä väri on yksi lempiväreistäni ja koska talomme flirttaa 1930- ja 1950-luvun funkkiksen kanssa, oli helppo valita väripaletista maanläheisiä sävyjä. Olin katsellut läpi useita aikakauslehtiä ja surfannut ulkomaisten hotellien sivuilla löytääkseni oikean värin, kunnes maalikaupassa käteeni osui Tikkurilan lehti. Täydellinen, lämmin vihreä sävy.

Muiden huoneiden värimaailmaa emme juuri olleet vielä ehtineet miettimään. Kirjastohuoneeseen olin ehtinyt miettiä tapettia, mutta Sisustustalo Kodinonnen Johanna huomautti, että kirjat värikästä tapettia vasten luovat liikaa hälinää huoneeseen ja tekevät tilasta rauhattoman. Johanna ehdotti huoneeseen kaksivärisyyttä, joka nyt näyttää istuvan huoneeseen hyvin. Valkoinen ja vaalea vihreä raikastavat huonetta ja luovat tasapainoa kirjojen eri värisille selkämyksille.

Lapset olivat saaneet valita tapettinsa itse huoneisiinsa. Tytär ihastui Majvillan yksisarvisiin, poika Boråsin lehtitapettiin. Meillä ei ollut muita rajoitteita lasten tapettivalintaan, kuin että mielellään ei hetken muoti-ilmiöitä kuten Frozen tai Ninjago-tapettia, jotka olivat toivomuslistalla ykkösenä. Muuten lapset saivat valita mieleisensä tapettivalikoimasta. Aluksi ajatuksenamme oli tapetoida yksi seinä nk. tehosteseinäksi ja maalata muut valkoisiksi, mutta Johannan kehotuksesta ja ideasta nämäkin huoneet maalattiin kaksiväriseksi. Tässä olisi aluksi vähän nielemistä, sillä ajattelin, että kaksivärinen huone värikkäiden tapettien kanssa olisi liikaa. Johanna kuitenkin perusteli seinien maalausta sillä, että lastenhuoneessa on värikkäitä leluja ja jos ne ovat päin valkoista seinäpintaa, niin ne korostuvat entisestään. Tämän vuoksi tummempi väri on ylhäällä ja vaaleampi alhaalla, antamassa tasapainotusta. Nyt huoneet näyttävät hyvältä ja uskon, että Johannan idea kantaa. Huomatkaa myös huoneiden verhot, jotka Kodinonnen oma ompelimo on tehnyt sopimaan huoneen kaksivärisyyteen!

Vanhempien makuuhuoneen sävy on Johannan valitsema. Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa huoneeseen harmaapohjainen tapetti, mutta Johannalla oli selkeä näkemys huoneesta. Tumma ruskea näyttääkin hyvältä pelipöydän ja valkoisten ikkunalistojen ja yöpöytien kanssa ja varmasti myös rauhoittaa nukkumaan.

Alakerran vessan seinään mietimme monenlaista ratkaisua, kunnes TSJ-suunnittelun Tiina ehdotti tapettia ja siihen sinapin keltaista sävyä. WC-tila on melko iso ja tuntui, että se vaati jotain sävyä tai tapettia, joten Tiinan ehdotus sopi hyvin. Tapetti on kivan näköinen ja sopii taloomme hyvin sekä yhteen tumman lattian kanssa.

Sitten vielä valkoiseen ja käytävien sävyyn. Käytäviin ja aulatiloihin olin ajatellut valkoista väriä, sillä ajattelin, että mitään tummaa väriä tai tapettia en haluaisi, mikä söisi luonnonvaloa. Johanna ehdotti seiniin vaalean harmaata sävy, joka äkkiseltään näyttää valkoiselta, mutta jossa on kuitenkin selvä ero. Tällä harmaalla on maalattu eteinen, keittiön ja olohuoneen muut seinät, rappukäytävää, makuuhuoneen muut kuin ruskeat seinät, poikamme huoneen yläosa ja saunan levytetyt seinät.
Huoneiden värit ovat Sisustustalo Kodinonnen Johannan suunnittelemat lukuun ottamatta olohuone/keittiön vihreää K444 ja lasten tapetteja sekä alakerran WC:n tapettia. Kaksivärisyys ja värien sävyt ovat Johannan ideoimat.

Laitan vielä lopuksi mukaan maalisävylistan, jonka on laatinut Kodinonnen Johanna. Kaikissa tiloissa on käytetty Tikkurilan maaleja:

ETEINEN X486 (harmaa)
KEITTIÖ-OLOHUONE K444 vihreä, X486 muut seinät
KIRJASTO-TV-HUONE H444 alaosan vihreä, Y486 yläosa vihreä
RAPPUKÄYTÄVÄ X486 ja Y486
MAKUUHUONE L487 ruskea kaksi seinää, X486 kaksi seinää
POJAN HUONE X486 yläosa, F495 alaosa
TYTÖN HUONE Y422 yläosa, F497 alaosa
SAUNATUPA X486 levytetyt seinät