Syyslomalle, lomps!

Jokusia viikkoja sitten, kun Mauri-myrsky puhalsi rannikolla, heitimme uikkarit ja pyyhkeet kestokassiin ja ajoimme Meri-Poriin Yyterin virkistäytymishotelliin. Edellisestä Yyterin kylpyläreissusta oli ehkä toistakymmentä vuotta, ellei enemmän. Pulikoimme jonkin aikaa kylpylässä ja poikkesimme vielä rannan kautta, jossa surffarit ratsastivat valkopäisillä aalloilla ja lentävä hiekka sattui pohkeisiin. Käppyräisten rantamäntyjen alla Pori näytti eksoottiselta ja ihanalta. Lapsetkaan eivät kaivanneet mitään sen ihmeempää, kuin aaltojen karkuun juoksemista rannalla ja simpukankuorien kaivamista hietikosta.

Tämä vinkkinä niille, jotka viettävät syyslomaa ensi viikolla. Ei tarvita kauheasti kummempaa, kuin jotain mikä eroaa aikataulutetusta arjesta.
Jos jotain viihdykettä kaipaa (ja totta vie, vaikka kuinka idylliseltä kuulostaisi yhdessä vietetty laatuaika, alkaa lasten ja aikuisten hermot kiristyä hyggeilyyn jossain vaiheessa, kun kaikki lautapelit on pelattu ja kotoisat viihdykkeet käyty läpi), tarjoaa Pori tekemistä syyslomalla:

Satakunnan Museon työpajat lapsille
Luontotalo Arkki ilahduttaa aina
Meri-Porissa on lapsiperheille sopivia luontoreittejä
Kirjurinluoto ja Pelle Hermanni
Yyterin kylpylähotelli

Messujen jälkeen

Yhtenä päivänä elokuun alussa, kun messut olivat loppuneet, kannoimme miehen kanssa sisään patjat, vaatteet ja riittävän määrän astioita,
jotta selvitään iltapalasta ja seuraavan aamun rutiineista. Talo oli tyhjä messukalusteista ja avarassa tilassa kaikui, kun huutelimme toistemme perään.
Muistan myös, miten valo tulvi sisään joka paikasta ja ensi töiksemme taisimme avata sälekaihtimet, jotta illan hämärässä tulisi uni. Itasella tuntui oudolta; tästä se alkaa, uusi vaihe elämässä.
Lasten oli vaikea nukahtaa, kaikki oli jännittävää, uusi koti ja tutut lelut vielä laatikoissaan.

Ensin vietimme kuherrusviikkoja uuden alueen kanssa. Intoilimme (ja intoilemme yhä) joen ylittävästä Niittäjänsillasta, jolta aukeaa yhteys Kvistiluotoon.
Töiden ja päiväkodin jälkeen, kun ensin oli syöty ruoka, otimme pyörät allemme ja lähdimme tutustumaan lähialueeseen. Polsan vehreä maisema lumosi,
samoin luodon idyllinen mökkimaisema. Nyt sentään maltamme olla iltapäivisin jo kotona ja hiljalleen totuttautua uuteen kotiin. Alue on rauhoittunut
messuhälinän jälkeen; rakentamisen loppuvaiheessa alue oli kuin muurahaispesä, jossa tapahtui lähes yötä päivää jotain. Heti messujen jälkeen kadut hiljentyivät
ja välillä tuntuu, että tuuli vain heittelee harvoja puiden lehtiä jokirannassa.

Uudessa talossa asuminen on ollut luksusta käyttötilojen osalta. Alussa mietimme, oliko sittenkin virhe sijoittaa keittiö ja ulko-ovi näin lähekkäin.
Keittiö on kuitenkin pysynyt suhteellisen siistinä ja on ollut vaivatonta sujauttaa ostoskassit heti ovesta oikeaan tilaan. Yläkerrassa sijaitsevat
kodinhoitohuoneet ja vaatehuoneet ovat myös helpottaneet arkea: enää ei tarvitse kantaa pyykkiä monen kerroksen kautta. Saunassakin on tultua käytyä eikä autotallin yläpuolella
sijaitsevat kylpyhuonetilat ole toistaiseksi olleet hankalat. Messuilla harmittelin hetken, ettei tullut hankittua ulos poreammetta, mutta syksyn sateiden ja tuulien alettua,
olen oikeastaan ollut tyytyväinen järkiratkaisuun sijoittaa kylpyamme saunaan. Siellä lapset ovat saaneet lotrata rauhassa ja lämpimissä tiloissa.
Ehkä kuitenkin joskus talven pakkasilla olisi houkuttelevaa pujahtaa ulkoammeeseen.
Kaikki siis hyvin Kotoisassa. Vielä on sisustamatta, tauluja nojaa lattian rajassa seiniin ja osa tavaroista on yhä purkamatta, mutta ne ehtii kyllä. Enää ei ole kiire.