lauantai 21. heinäkuuta 2018

Miksi rakentaa messualueelle?

Olen kuullut otsikon kysymyksen sekä monta muuta messurakentamiseen liittyvää kysymästä viimeisen vuoden aikana. Ehkä jotain ruudun takana olevaa tulevaa messurakentajaa saattaa kiinnostaa ne kysymykset, joihin useimmiten vastaan.

Kysymys 1:
Miten haitte messutonttia?


Vuonna 2016 julistettiin haku messutonteille Porin Karjarantaan. Haimme tonttia Porin kaupungilta. Tällöin valmiina piti olla piirustukset sekä erillinen "motivaatiokirje"/kirjallinen hakemus messurakentajaksi. Messutonttia saattoi hakea kuka tahansa.

Kysymys 2:
Ovatko messutontit kalliimpia vai halvempia, kuin tavalliset tontit?

En osaa vastata kysymykseen, kuin meidän kohdaltamme, mutta Karjarannassa tontin sijainti esim. joen rannassa oli tietenkin hintavampi, kuin kauempana oleva. Meidän tonttimme hinta vastaa Porin kaupungin tavallista tonttitaksaa eikä tontissa ollut "messulisää". Tontin (meidän sijannillamme) olisi saanut samaan hintaan mistä tahansa Porin uusilta asuinalueilta.


Kysymys 3:
Miksi halusitte rakentaa messualueelle?


Meidän ykkösprioriteettimme ei ollut rakentaa messualueelle. Olimme etsineet tonttia jo jonkin aikaa niin Porista kuin Tampereeltakin. Olimme jo muuttamassa pois Porista, mutta sosiaalinen turvaverkko piti kaupungissa. Porissa on hyvin tonttitarjontaa, mutta toiveena oli asua niin, että julkisilla pystyy liikkumaan sujuvasti. Messualue oli meille kaikin puolin hyvällä sijainnilla.

Messualueelle rakentamisessa on omat huonot puolensa, kuten tiukka aikataulu, mutta toisaalta alue valmistuu kerralla valmiiksi kuten uusi kotikin. Yhtäkään listaa ei puutu. Tietysti pohdimme jonkin aikaa messurakentamista, sillä tarkoituksena on minun mielestäni myös rakentaa tulevaisuuden kulttuuriympäristöjä, jolloin rakennettavat talot edustavat ajan ihanteita ja arvoja.


Kysymys 4:
Saavatko messurakentajat hyvä alennuksia? Onko rakentajille sovittu valmiit diilit asuntomessujen toimesta?

Jokainen rakentaa omanlaisensa kodin eikä mitään valmiita diilejä ole. Alennukset ja niiden pyytäminen on jokaisen omissa käsissä. Alennuksia luultavasti saa, jos osaa kysyä. Kannattaa myös kilpailuttaa firmoja. Messurakentaminen saattaa tulla edullisemmaksi, kuin jos rakentaisi vastaavan rakennuksen jonnekin muualle. Toisaalta koko lasku talosta ja pihasta tulee kerralla maksettavaksi. Jos rakentaisi jonnekin muualle, esim. pihaa jne. voisi laittaa hiljalleen. Messurakentajille tulee myös usein myös räätälöityjä tarjouksia. Jokainen messurakentaja voi henkilökohtaisesti valita lähteekö tarjoukseen mukaan. Ehkä myös talofirmoilla on omia tarjouksia messurakentajille, mutta suunnittelimme talon itse ja rakensimme sen pitkästä tavarasta, jolloin meidän näkökulmamme on erilainen.

Alennuksia voi myös itse kysyä vaikkapa kalusteista, lastentarvikkeista jne. Aina pelkkä messurakentajan status ei kuitenkaan riitä, vaan esimerkiksi jotkin yritykset vastasivat suoraan, että sosiaalisessa mediassa pitäisi olla 10 000 seuraajaa, jotta voisi saada alennusta näkyvyyttä vastaan. Jos on aktiivinen some-eläin ja näppärä kirjoittamaan, niin alennuksia voi herua helpostikin. Ken sitten saakaan 10 000 seuraajaa sometililleen.


Kysymys 5:
Messualueelle rakentavat vain rikkaat ihmiset?


Tähän en osaa vastata, kuin omalta osaltamme, mutta olemme ihan tavallinen keskiluokkainen perhe, joka on ottanut asuntolainaa kotiaan varten. Meillä ei käy siivoajaa eikä kokkia ja lainaan suurimman osan kirjoista kirjastosta ja käytän julkisia kulkuneuvoja. Tavallinen Tahvonen siis, kaikella tavalla. Talojen tiedoissa on kustannusarviot, jotka ovat päätä huimaavia eivätkä ehkä vastaa lopullista hintaa. Paljon säästää, kun tekee itse sen minkä osaa (ja huomioi aikataulun!)


Kysymys 6:
Koska saatte muuttaa?


Saamme muuttaa melko pian messujen jälkeen. Ennen messuja tai messujen aikana talossa ei saa asua.

Kysymys 7:
Eikö ahdista, että kotianne arvostellaan ja siellä käy monia ihmisiä?


Messualueelle rakentuneet talot ovat kaikki jonkun koteja ja asukkailla on kasvot, messukodit eivät ole vain stailattuja asuntoja, joiden arvostelu ei tuntuisi pahasta omistajiltaan.

Ihme kyllä, en oikeastaan ajatellut arvostelu-asiaa kovin paljon etukäteen. Rakensimme taloa kovalla vauhdilla ja ikään kuin ulkoistin itseni projektista - talo tuntui välillä messukohteelta. Lisäksi talo on sisustettu, mutta ei näytä siltä, kuin sen jälkeen kun me muutamme taloon.

Tiedän, että talossa on asioita, joita tekisi toisin kun talossa on asunut ja jotka eivät ehkä toimi käytännössä, mutta tiedän ne itse ja muuten olen tyytyväinen lopputulokseen.



Vielä viimeiseksi kysymys, jota olen kysynyt itseltäni muutaman kerran viimeisen vuoden aikana:
Tekisinkö kaiken uudestaan, jos saisin nyt valita? Tekisin, mutta olen ottanut opiksi myös monista asioista.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kotoisan huoneet osa1


Olen tihrustanut viime päivinä muutaman haikean kyyneleen pakatessani tavaroita pahvilaatikoihin ja halailessani pari vuotta sitten istuttamaamme omenapuuta, joka juuri tänä kesänä päätti tehdä ensimmäiset omenansa. Olin jo ajatellut puun olevan maho, mutta hyvä sellaisenaan, tarjoavan varjoa kuumana kesäpäivänä. Sitten se teki omenat kuin hyvästijätöksi, "menkää vain! Näitä omenoita ette saa" se huutelee katkerana perään. En kuitenkaan kirjoita nyt omenapuusta tai materian pakkaamisen vaikeudesta, vaan siitä, että tulevan kotimme pohja tulee olemaan toimiva meille ja kuinka kaikesta haikeudesta huolimatta odotan muuttoa. Uuden kodin yläkerrassa on kodinhoitohuone ja vaatehuoneet sekä kolme makuuhuonetta ja aulatila, jossa on optio lisähuoneelle. Se on rutkasti lisätilaa nykyiseen levittää legoja ja vaatemyttyjä ympäriinsä.

Kotoisassa lapsille tulee omat huoneet, vaikka tuskin he huoneissaan viihtyvät yksinään vielä muutamaan vuoteen. Oma huone on kuitenkin katse tulevaisuuteen ja kouluaikoihin. Kumpaankaan huoneeseen ei tehty kiinteitä vaatekomeroita tai tilattu etukäteen kalusteita, vaan tarkoitus on messujen jälkeen hankkia säilytystilaa vaatteille. Totuus on myös se, että meillä oli melkoinen kiire keväällä emmekä ehtineet vaatekaappeja katsella sillä silmällä. Onneksi kaapit ehtivät myöhemminkin - eihän messuja ennen tai niiden aikana taloissa saa asua. Vanhempien makuuhuone sen sijaan on pikkuruinen verrattuna lastenhuoneisiin, mutta juuri sopiva nukkumiseen. Huoneeseen ei tule komeoroita, vaan vaatesäilytys on vaatehuoneessa. Yläkerran aulalta odotan paljon! Kun muutimme nykyiseen kotiimme, en osannut ajatella miten iso merkitys yhteisillä tiloilla on lapsiperheelle. Lastenhuone on meillä melko vähällä käytöllä ja kaikki elämä tapahtuu olohuoneessa. Yläkerran tilasta tulee tällainen yhteinen ajanviettopaikka, jossa voin lukea huoletta kirjojani lasten hyöriessä aulassa omissa leikeissään.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kotimme värit




Olen tapettityttö, selvä tapaus. Pidän väreistä ja muodoista, tapettien huoneeseen luomasta tunnelmasta. Kaikissa edellisissä kodeissamme, 1930-luvun kerrostalossa ja rintamamiestalossa, on ollut 1950-1970-luvun tapetit Pihlgren & Ritolasta ja olen ollut tapetteihin tyytyväinen. Uusi talo on kuitenkin uusi talo ja halusin tulevaan kotiimme jotain uutta.
Täysin valkoista kotia en kuitenkaan halunnut, sillä ajatellen, että pelkkä valkoinen seinäpinta luo keskeneräisen vaikutelman ja monet kalusteet tai vaikkapa ikkunan vuorilaudat saattavat näyttää jopa kellertäviltä ihan valkoisen rinnalla. Tärkein syy on kuitenkin se, että pidän väreistä.

Tulevan kotimme olohuonetta ja keittiön seinää sävyttää vihreä sävy, jota metsästin melkein talon perustusten aloittamisesta saakka. Olin päättänyt, että tähän taloon tekisimme seesteisen värimaailman ja jonka päätilojen kalusteita olisi helppo sisustaa . Vihreä väri on yksi lempiväreistäni ja koska talomme flirttaa 1930- ja 1950-luvun funkkiksen kanssa, oli helppo valita väripaletista maanläheisiä sävyjä. Olin katsellut läpi useita aikakauslehtiä ja surfannut ulkomaisten hotellien sivuilla löytääkseni oikean värin, kunnes maalikaupassa käteeni osui Tikkurilan lehti. Täydellinen, lämmin vihreä sävy.

Muiden huoneiden värimaailmaa emme juuri olleet vielä ehtineet miettimään. Kirjastohuoneeseen olin ehtinyt miettiä tapettia, mutta Sisustustalo Kodinonnen Johanna huomautti, että kirjat värikästä tapettia vasten luovat liikaa hälinää huoneeseen ja tekevät tilasta rauhattoman. Johanna ehdotti huoneeseen kaksivärisyyttä, joka nyt näyttää istuvan huoneeseen hyvin. Valkoinen ja vaalea vihreä raikastavat huonetta ja luovat tasapainoa kirjojen eri värisille selkämyksille.

Lapset olivat saaneet valita tapettinsa itse huoneisiinsa. Tytär ihastui Majvillan yksisarvisiin, poika Boråsin lehtitapettiin. Meillä ei ollut muita rajoitteita lasten tapettivalintaan, kuin että mielellään ei hetken muoti-ilmiöitä kuten Frozen tai Ninjago-tapettia, jotka olivat toivomuslistalla ykkösenä. Muuten lapset saivat valita mieleisensä tapettivalikoimasta. Aluksi ajatuksenamme oli tapetoida yksi seinä nk. tehosteseinäksi ja maalata muut valkoisiksi, mutta Johannan kehotuksesta ja ideasta nämäkin huoneet maalattiin kaksiväriseksi. Tässä olisi aluksi vähän nielemistä, sillä ajattelin, että kaksivärinen huone värikkäiden tapettien kanssa olisi liikaa. Johanna kuitenkin perusteli seinien maalausta sillä, että lastenhuoneessa on värikkäitä leluja ja jos ne ovat päin valkoista seinäpintaa, niin ne korostuvat entisestään. Tämän vuoksi tummempi väri on ylhäällä ja vaaleampi alhaalla, antamassa tasapainotusta. Nyt huoneet näyttävät hyvältä ja uskon, että Johannan idea kantaa. Huomatkaa myös huoneiden verhot, jotka Kodinonnen oma ompelimo on tehnyt sopimaan huoneen kaksivärisyyteen!

Vanhempien makuuhuoneen sävy on Johannan valitsema. Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa huoneeseen harmaapohjainen tapetti, mutta Johannalla oli selkeä näkemys huoneesta. Tumma ruskea näyttääkin hyvältä pelipöydän ja valkoisten ikkunalistojen ja yöpöytien kanssa ja varmasti myös rauhoittaa nukkumaan.

Alakerran vessan seinään mietimme monenlaista ratkaisua, kunnes TSJ-suunnittelun Tiina ehdotti tapettia ja siihen sinapin keltaista sävyä. WC-tila on melko iso ja tuntui, että se vaati jotain sävyä tai tapettia, joten Tiinan ehdotus sopi hyvin. Tapetti on kivan näköinen ja sopii taloomme hyvin sekä yhteen tumman lattian kanssa.

Sitten vielä valkoiseen ja käytävien sävyyn. Käytäviin ja aulatiloihin olin ajatellut valkoista väriä, sillä ajattelin, että mitään tummaa väriä tai tapettia en haluaisi, mikä söisi luonnonvaloa. Johanna ehdotti seiniin vaalean harmaata sävy, joka äkkiseltään näyttää valkoiselta, mutta jossa on kuitenkin selvä ero. Tällä harmaalla on maalattu eteinen, keittiön ja olohuoneen muut seinät, rappukäytävää, makuuhuoneen muut kuin ruskeat seinät, poikamme huoneen yläosa ja saunan levytetyt seinät.
Huoneiden värit ovat Sisustustalo Kodinonnen Johannan suunnittelemat lukuun ottamatta olohuone/keittiön vihreää K444 ja lasten tapetteja sekä alakerran WC:n tapettia. Kaksivärisyys ja värien sävyt ovat Johannan ideoimat.

Laitan vielä lopuksi mukaan maalisävylistan, jonka on laatinut Kodinonnen Johanna. Kaikissa tiloissa on käytetty Tikkurilan maaleja:

ETEINEN X486 (harmaa)
KEITTIÖ-OLOHUONE K444 vihreä, X486 muut seinät
KIRJASTO-TV-HUONE H444 alaosan vihreä, Y486 yläosa vihreä
RAPPUKÄYTÄVÄ X486 ja Y486
MAKUUHUONE L487 ruskea kaksi seinää, X486 kaksi seinää
POJAN HUONE X486 yläosa, F495 alaosa
TYTÖN HUONE Y422 yläosa, F497 alaosa
SAUNATUPA X486 levytetyt seinät


torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannus on ihmisen parasta aikaa




Pari sanaa arjen pyörittämisestä rakentamisen keskellä ja juhannuksesta.

Aloitan arjesta, sillä tällä hetkellä edessäni odottaa pyykkikasa viikkamista. Kasa on oikeastaan vuori, mitä sitä kaartelemaan. Pesukoneen edessä odottaa pesua toinen vuori pyykkiä: neljää eri kokoa sukkaa, housua, paitaa, pyyhettä ja lakanaa. Tuntuu, että elämä on luetteloa paitsi rakennuksella tehtävistä töistä, myös kotona odottavasta sekamelkasta. Pyykit, tiskit, leikkaamaton nurmikko, einesruoka ja villakoirat ovat olleet ystäviemme talvesta kevääseen, tai nurmikko tosin vain kesällä. Kotona olevan kaaoksen kanssa on tänä talvena pitänyt opetella elämään ja sukkaparia kaivamaan puhtaiden pyykkien kasasta. Iltaisin uni on tullut pakottamatta, mutta ei ole ollut riittävää aamulla herätessä. Tämä vuosi on tuonut messulisää kasvoihin enkä usko, että olen niitä naisia 50-vuotiaana, jonka luullaan olevan tyttärensä sisko.

Messuvuoden sanotaan aina olevan hektinen ja täynnä hermojen kiristymistä, aikataulujen pettämistä ja lompakon tyhjenemistä. En tiedä muiden rakentajien arjesta tai messuvuodesta, mutta meillä messuvuoden rakentamisen kiire ei tarkoita vain talon rakentamista, vaan ainakin meidän osallamme kiire on ulottunut kaikkialle. Me vanhemmat käymme töissä 50 kilometrin päässä päivittäin ja kun rakentaa hartiapankilla, on aika totta vie kortilla. Messuvuoteen on kuulunut ilon aiheita ja haasteita siviilielämässäkin: olen vuoden sisällä valmistunut ja työskennellyt kolmessa eri työpaikassa, kolmella tyystin eri alalla. Lapset ovat onneksi pysyneet melko terveinä muutamaa flunssaa ja vatsapöpöä lukuunottamatta. Iso kiitos arjesta kuuluu Porin kaupungin päivähoidolle, joka on huolehtinut, hoitanut ja ruokkinut jälkikasvun ja antanut rutiinit päiviin. Viikonloppuisin ja aika usein iltaisin lapset ovat olleet mukana rakennuksella ja kuten sisustajamme Johanna totesi: "rakentajien lapset ovat aina kuin retkellä". Eväitä ja leluja on kuljetettu repussa raksalle ja raksalta kotiin. Meidän vanhempien pienet vapaahetket on jaettu lapsille, jotka elävät ihan samaa rakennusarkea kuin mekin. Ystävät ja kaverit ovat jääneet vähemmälle. Kaverisuhteiden toivotaan kestävän yhden messuvuoden, vaikka ketään ei olle ehditty nähdä. Ystävät ja toverit ovat mielessä usein, vaikka puhelin ei usein piippaisikaan. Kaikki panokset on laitettu talon rakentamiseen ja siihen, että saadaan lapsille kutakuinkin tasaiselta tuntuva arki. Se on tarkoittanut kotitöistä ja sosiaalisesta elämästä lipsumista rankalla kädellä. Toisaalta rakentaminen on sujunut aikataulussa eikä isoja yllätyksiä ole tullut. Rakentaminen siis on ollut melko lailla tasaista puurtamista. Tästä kuuluu kiitos miehelleni, joka on osannut aikatauluttaa ja budjetoida rakentamisen siihen malliin, että kaikesta on selvitty kunnialla.

Nyt kun messuihin on enää kaksi viikkoa aikaa, olo on kuitenkin melko hybridinen. Vielä on pieniä puunauksia tekemättä, maalitahrat hinkkaamatta lattioista, muutama puu istuttamatta ja asfaltti laittamatta. Lupauksen siitä, että elämä jatkuu rakentamisen jälkeen tavallisen tasaisena tuovat se, että lapsille on löytynyt hoitopaikka elokuulle, sähkötolpan kyljestä bongattu kirjastoauton pysähtymisaikataulu, joka on suunniteltu jo syksyä varten ja ajatus siitä, että elokuun iltoina ehtii tehdä jo muutakin kuin maalata, porata ja pyyhkiä loputonta rakennuspölyä.

Mitä tulee juhannukseen, se on ihmisen parasta aikaa. Ei tarvitse miettiä sen kummoisempia ruokia: uutta perunaa ja simppeliä ruokaa grilliin vaan. Ei tarvitse murehtia lahjoista eikä sukulaisvierailuista, ei liioin juhannussiivosta. Voi karauttaa mökille ja kuunnella Radio Suomea tyystin tyytyväisenä olotilaansa. Jonkin sisustuslehden jätin juuri ostamatta, jonka otsikot kertoivat, että vielä ehtii sisustaa mökin juhannuskuntoon. Ei sisusteta, ei puunata. Ollaan vaan.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Pari sanaa arkkitehtuurista


Karjarannassa kohoaa talo, oikeastaan aika montakin, mutta yksi taloista on meille erityinen. Vanha teollisuusalue, jonne tuli sittemmin Tontti ja Raksa, on muuttunut ihan oikeaksi asuinalueeksi ja raksamme taloksi ja tulevaksi kodiksi. Tuntuu kummalta, että ollaan jo tässä. Vuosi on mennyt pikakelauksella eteenpäin.
Alusta asti oli selvää, että suunnittelemme, piirrämme ja rakennamme talon itse. Aluksi ajattelimme rakentavamme kunnon jenkkitalon isolla avoverannalla katosta roikkuvaa keinua myöten. Sitten ajatus muuttui pikku hiljaa. Päädyimme lainaamaan funkkiksen ideaa epäsymmetriasta ja selkeydestä. Sisäänvedetyt parvekkeet ja luonnonmukaiset, lämpimät värit miellyttivät myös. Talollemme ei ole selkeää esikuvaa, vaan se on piirretty ja suunniteltu omien mielikuvien mukaan. Kumpikaan ei halunnut tiukan futuristista rakennusta, vaan kotoisen, mutta linjakkaan talon, jossa olisi jokin oma erityinen juttunsa.
Talon sisätilat ja toiminnot on ratkaistu puhtaasti käytäntöä ajatellen. Alakerran eteisestä pääsee suoraan keittiöön eikä ostoskasseja tarvitse raahata talon läpi. Keittiön läheisyys eteisen kanssa edustaa myös keppiä ja porkkanaa: keittiö on pidettävä siistinä ja tiskit ojennuksessa, sillä ovesta sisään saapuvia vieraita ei pysty bluffaamaan. Jotain armoa olemme itsellemme kuitenkin antaneet nostamalla keittiönsaarekkeen toista reunaa ylemmäs, jolloin olohuoneesta ei tarvitse katsella mahdollisesti keittiöön jääneitä tiskejä.
Olohuone, ruokahuone ja keittiö ovat myös samaa tilaa, mikä toiveemme mukaan helpottaa lapsiperheen arkea. Koko ajan voi olla jollain tavoin läsnä eikä tarvitse keittiöstä huudella, että ”ihan kohta tulen katsomaan legotaloa!”. Televisiohuone on yhdistetty kirjastotilan kanssa.
Yläkertaan on sijoitettu makuuhuone ja isohko aulatila, jotta lapset voivat leikkiä keskenään yhteisessä tilassa. Yläkerrassa ovat myös kodinhoitohuone, vaatesäilytys ja pyykinkuivaustila. Sauna sen sijaan on eri rakennuksessa, jonne kuljetaan katetun terassin kautta.

Ihan pian messuvieraatkin pääsevät tutustumaan Karjarannan koteihin. Messujen aikana meidän rakentajaperhe pyyhkii hiet otsalta, nukkuu muutaman yön vähän pidempään, käärii hihat uudelleen ja alkaa pakkaushommiin muuttoa varten. Elokuuta odotellessa!


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Pihatöitä osa1


En tiedä voiko ihmisiä luokitella piha-ihmisiksi ja ei-pihaihmisiksi, mutta mikäli sellainen luokittelu on olemassa, olen ehdottomasti pihaihminen. Keväällä parasta on istuttaa siemeniä ja odottaa, kasvaako purkista jotain vihreää. Yhtä ihanaa on kävellä puutarhaosastolle ja kantaa kotiin erivärisiä kukkasia, joita sitten otsahiessä voi kesäiltaisin kastella. Usein homma on lähtenyt lapasesta ja pihamme on ollut täynnä eri värisiä kukkia, jotka on ostettu hetken kukkahurmoksessa.

Kukille, väriloistolle, erehdyksille ja onnistumisille on ollut tilaa, sillä olemme asuneet ja asumme vielä hetken rintamamiestalossa, jossa piha-alue kaupunkioloissa on nykymittapuun mukaan iso. Kun vielä 1950-luvulla omakotitaloissa suosittiin jollain tapaa omavaraisuutta (joka tarkoitti käytännössä ehkä raparperia, omenia ja marjoja talven varalle), niin nykyinen rakennustapa suosii tiivistä kaupunkirakennetta, joka tarkoittaa väistämättä pientä pihaa. Perunamaata ei enää voi perustaa tontin takamaalle.

Pihaa kohtaan minulla oli toiveita ja odotuksia, joita en olisi osannut suunnitella itse. Pihaan halusin hyötykasveja, istuskelupaikkoja ja varjoisia paikkoja, leikkipaikan lapsille. Toiveena oli saada tanskalaistyylinen piha, joka olisi boheemi sekoitus harmoniaa ja yllätyksellisyyttä. Koska messutaloissa piha pitää olla valmis messuihin mennessä, ei ollut mahdollisuutta tutustua ja oppia pihasta kantapään kautta. Koimme parhaaksi palkata pihasuunnittelijan, joka osaisi katsoa parhaat kasvupaikat, kasvilajit ja jolla olisi näkemystä.

Pihamme suunnittelijaksi valikoitui ihana Maritta Wallin Piha.si – nimisestä yrityksestä. Maritta suunnitteli toiveidemme mukaisen pihan ja enemmänkin. Saimme oikeastaan kaiken mitä toivoimme; hyötykasveja, ihania lajikkeita, lasten leikkipaikan, istuskelutilaa. Maritta ja Piha.si ovatkin oikeita alan ammattilaisia, jotka suunnittelevat ja rakentavat messualueelle muitakin pihoja. Tästä linkki Piha.si-sivuston messuille suunnittelemiin pihoihin.

Tällä hetkellä pihamme näyttää vielä autiolta, sillä odottelemme kasveja istutettaviksi. Kun vihertäjät on saatu maahan, lupaan ladata lisää kuvia pihastamme.


tiistai 15. toukokuuta 2018

Elämää kaupunkikylässä





Vuoden 2018 asuntomessujen teemana on ”Elämää kaupunkikylässä”. Teema kuulostaa idylliseltä ja ajatuksen takana ovatkin todelliset porilaiset kaupunkikylät, jotka rakentuivat aikoinaan varsin erilaiseen Poriin, kuin tuleva messualue 2010-luvun lopulla. Porin Karjarannan messualueen kaava pohjautuu nimittäin viidennen ja kuudennen kaupunginosan kaavaan, jotka piirrettiin 1800-luvun alussa ja 1800-luvun puolivälin jälleen. Millaista elämä viidennen ja kuudennen osan kaupunkikylässä aikoinaan oli?

Porin kaupunkialue ulottui 1800-luvun alkuun saakka torin ympärille, kuten useiden muidenkin suomalaisten kaupunkien ennen teollistumista. Meren läheisyydessä sijaitsevat kaupungit kuitenkin kasvoivat 1800-luvun alun purjelaivakauden myötä ja myös Pori sai osansa taloudellisesta nousukaudesta. Asuintilaa porilaisille haettiin laajentamalla kaupunkia keskustan itäpuolelle, uuteen kaupunginosaan, joka oli numeroltaan viides kaupunginosa. Uuteen kaupunginosaan rakentui pääosin hirrestä rakennettuja, yksikerroksisia asuintaloja. Uuteen kaupunkiin, kuten viidettä osaa kutsuttiin, asettui asumaan pääasiassa työväestöä ja käsityöläisiä. Elämä kaupungissa oli tiivistä ja nykyisen mittapuun mukaan asukastiheys oli tuntuva.

Elämä kaupungissa, jonka pääasiallinen rakennusmateriaali oli puu, oli toisinaan hyvin pienestä kiinni ja yksi tuulessa väärään suuntaan lentänyt kipinä saattoi muuttaa asioita. Tiheästi asutuissa puukaupungeissa tulipalot olivat tavallisia ja vuonna 1852 tulipalo tuhosi kaupungin silloisen rakennuskannan lähes tyystin. Jäljelle jäi vain muutama kivitalo sekä uusi kaupunki, viides kaupunginosa. Porilaiset olivat kuitenkin sitkeitä ja kuin Fenix-lintu, nousi Pori tuhkasta. Kokemäenjoen etelärantaan nousi porvariston hulppeita kivitaloja, mutta huonoimmalle osalle jäivät työmiehet, joilla ei ollut varaa ostaa kallista tonttimaata kaupunginalueelta. Koska jossain oli asuttava, siirtyi osa työväestä asumaan Maantiekadun varteen, varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolelle. Alueella oli pehmeää hiekkamaata, johon varaton väestönosa kaivoi asumuksia. Rakennuksista maanpäällinen osa käsitti hirsiosan sekä katteen, lattiana oli maapohja. Maantiekadun varteen rakentuneesta esikaupungista on käytetty osuvaa nimitystä kuoppakaupunki. Kuoppakaupungin asukkaat eivät kuitenkaan tyytyneet asumaan myyrän koloissaan, vaan toimivat aktiivisesti omien olojensa parantamiseksi ja lopulta kaupungin oli kaavoitettava työväen asuinalueeksi kuudes kaupunginosa. Kaupunginosaan muutti rautatieläisiä, sahan työntekijöitä, poliiseja ja kauppiaita. Osa alueen rakennuksista onkin valmistettu sahalta ylijääneestä puutavarasta, jota sahan työntekijät saivat ilmaiseksi työpaikaltaan. Kaupunginosa Raumalle johtavan tien varressa alkoi kasvaa ja muodosti pian viehättävän puukaupunginosan.

Viides ja kuudes kaupunginosa olivat pitkään työväenkaupunginosia, joissa asuminen oli yhteisöllistä. Erityisesti kuudesosa oli kuin kaupunki kaupungissa, sillä alue sijaitsi etäämmällä Porin keskustasta. Alueella oli kaikki tarvittavat palvelut, vain torille piti lähteä kaupunkiin. Niin viidennessä kuin kuudennessa osassa talot sijaitsivat kadun varressa niin, että sisäänkäynti rakennuksiin oli pihan puolelta. Talousrakennukset taas oli sijoitettu pihan perälle. Tavallisesti pihapiiriin kuului talli, makasiini tai kaksi, halkoliiteri ja makki eli ulkohuussi. Saattoi pihoissa olla navettakin, sillä ruokakunnat olivat pitkälle omavaraisia. Talojen väliin piti jättää palokujat, joilla kasvatettiin hyötykasveja kuten raparpereja ja porkkanoita. Elämä oli yhteisöllistä hyvässä ja pahassa, sillä useisiin taloihin rakennettiin asuntoja, joissa asui vuokralaisia. Pihapiirissä oli aina joku, joka saattoi pitää silmällä pienokaisia, mutta toisinaan yhteisössä asuminen aiheutti kitkaakin. Saunaa ei jokaisessa pihapiirissä ollut, vaan lauantaina kerättiin vaatemytty olalle ja lähdettiin johonkin viidennen tai kuudennen osan lukuisista yleisistä saunoista.

Tänä päivänä viides ja kuudesosa nauttivat arvostusta asuinalueina: ne sijaitsevat lähellä kaupunkia, ovat viehättäviä ja omaperäisiäkin. Molemmissa kaupunginosissa on myös pyritty löytämään yhteisöllisyyttä erilaisten yhteisten tapahtumien kautta. Porin viides ja kuudes kaupunginosa on huomioitu kaavassa suojelumerkinnällä, mutta ne ovat myös valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Porin viidenteen kaupunginosaan kannattaa tutustua esimerkiksi Viikkarin kyläjuhlassa 19.52018 sekä Kulttuuritalo Toivossa.

Kuvat ovat viidennestä ja kuudennesta osasta, joissa pihapiiri sulkeutuu kadun varteen rakennettujen talojen taakse. Pihoihin kuljetaan viehättävien porttien ohi. Kadun puolelta sisäänkäynti rakennuksiin on ollut vain myymälätilojen kautta.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Onni on kaunis koti


Satakuntalaisuus on voimaa ja taitoa sisustamisessakin. Messukotimme kanssa yhteistyötä tekee raumalainen Sisustustalo Kodinonni.
Kodinonni sijaitsee idyllisessä Vanhassa Raumassa, kauppatorin kulmassa osoitteessa
Kauppakatu 17. Mikäli kesällä vierailette asuntomessuilla, kannattaa myös pysähtyä Raumalla,
syödä jäätelöt
Vanhan Rauman torilla ja poiketa samalla kurkkaamaan Sisustustalo Kodinonnen tarjonta.
Yritys on perustettu vuonna 1993 sisustusompelimoksi, jonka jälkeen yritys on kasvanut
monipuoliseksi ja palvelevaksi erikoisliikkeeksi.
Tänä päivänä Kodinonnen valikoimasta löytyvät niin huonekalut, matot, tapetit
kuin sisustusesineet ja -tekstiilit.  Merkit ovat laadukkaita ja varmaa tyyliä kuten Artek,
Englesson, Eva Solo, muutaman mainitakseni. Lisäksi Kodinonnen palveluihin kuuluvat erilaiset
sisustuspalvelut: mm sisustusneuvonta ja -suunnittelupalvelu, tekstiilien suunnittelu- ja valmistuspalvelu.
Joten kyse on todella kokonaisvaltaisesta Kodinonnesta.  

OP Kotoisaan Kodinonnen Johanna on tehnyt ihania suunnitelmia ja harmonisen värimaailmaan.
Johanna on todella taitava sisustaja, joka näkee kokonaisuuden eikä tyydy tekemään itsestään selviä ratkaisuja.
Suunnitelmat meidän kodissamme ovat ajan hermolla, mutta kuitenkin ajattomia. Sisustuksesta tulee raikas
ja kotoisa.


Johannan kädenjälkeen pääsee tutustumaan esimerkiksi Koti ja Keittiö-lehden jutussa, jossa
Johanna kertoo oman kotinsa sisustuksesta. Johannan koti äänestettiin vuoden 2017 kauneimmaksi kodiksi.
Lisäksi Kodinonni kannattaa tutustua Kodinonnen nettisivuun ja blogiin. Ja sokerina pohjalla,
Kodinonni on valittu vuoden sisustusliikkeeksi vuonna 2015.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

TSJ suunnittelu

Asuntomessuilla tärkeässä roolissa on sisustus; miten kotien kokonaisuus on ratkaistu ja onko löydetty uusia, raikkaita ratkaisuja. Kodin sisustaminen on nimittäin paljon muutakin, kuin tapetit. Sisustus on kokonaisuus, joka muodostuu keskenään toimivista paloista ja sisustaminen lähteekin liian helposti liikkeelle pienistä osista ilman, että kokonaisuus on valmiina mielessä.

Kun rakentaa, käy töissä ja pyörittää lapsiperheen arkea, ei juuri ole puhtia etsiä sopivia kalusteita, värisävyjä seiniin ja miettiä, mikä voisi olla messukävijöiden kannalta kiinnostavaa. Onneksi kävi niin, että saimme avuksemme kaksi taitavaa suunnittelijaa. Tässä postauksessa esittelen toisen sisustusuunnittelijoistamme ja myöhemmin toisen yhteistyökumppanimme.


Ajatus sisustussuunnittelijan käytöstä tuli perhetutultamme Tiinalta, joka ehdotti, että hän voisi auttaa meitä kotimme sisustuksen suunnittelussa. Tiinalla on oma suunnittelufirma TSJ suunnittelu, jolla on sivut Facebookissa. Mikäli sisustussuunnittelu kiinnostaa, kannattaa käydä kurkkaamassa sivuja. Tiinalla on kivoja ideoita ja hyvää silmää sisustamiselle. Tiinalta olemme saaneet korvaamatonta apua erityisesti wc-tilojen, kylpyhuoneiden sekä saunaosaston suunnitteluun, sillä päätoimisesti Tiina toimii suunnittelijana ja myyjänä paikallisessa laattoja, maaleja ja lattiamateriaaleja myyvässä liikkeessä. Tiina onkin loihtinut käden käänteessä 3D-mallinnukset wc-tiloista ja antanut hyviä vinkkejä laattojen ja parketin valintaan sekä siihen hankalimpaan asiaan: saumavärin valintaan. Tiina on tehnyt paljon myös yksityiskotien sisustuksia että julkisen tilojen sisustussuunnitelmia.

OP Kotoisassa Tiina vastaa wc-tilojen, kylpyhuoneiden ja saunaosaston laattasuunnitelmista ja ne ovat hienot! Alla olevat kuvat eivät ole OP Kotoisasta, mutta hienoja suunnitelmia TSJ:ltä.








KAIKKI KUVAT OVAT TSJ suunnittelun käsialaa

torstai 15. maaliskuuta 2018









Tiedättekö dokumentin Tavarataivas? Dokumentissa 26-vuotias Petri on kyllästynyt tavarantäyteiseen elämäänsä ja vuokraa varaston, johon vie koko omaisuutensa. Petri aloittaa vuoden kestävän kokeilun, jossa hänen kaikki tavaransa vaatteista jääkaappiin ovat varastossa. Varastosta saa hakea enintään yhden tavaran päivässä takaisin eikä ostaa yhtään uutta tavaraa. Dokumentti on hauska ja hyvin tehty, mutta mikä tärkeintä, jää mieleen.

Koen joka päivä ahdistusta tavaramäärästämme. Joka paikassa seilaa tavaraa, jolle ei tunnu löytyvän paikkaa. Jos olen aikeissa hävittää jonkin muka tarpeettoman esineen, ilmoittaa joku toinen perheenjäseneni kyseisen tavaran olevan juuri se tärkein aarre, joka ei missään tapauksessa saa joutua keräyslaatikkoon. Jotta tilanne ei aivan toivottomalta kuulostaisi, kerron, että emme me mitään hamstraajia ole, mutta tavaraa on kertynyt vuosien aikana liikaakin. Uutta kotia suunnitellessa onkin pitänyt miettiä kaiken muun lisäksi varastotiloja kuten vaatehuoneiden määrää - sekä tietysti aloittaa tavaramäärän raivaaminen jo nyt. Säilytystilaa tarvitaan liudalle kausivaatteita, kausileluja (sukset, luistimet, hiekkalelut, polkupyörät!) puhumattakaan joulukoristeista sun muista enemmän tai vähemmän tärkeistä tilan viejistä.

Kotimme suunnittelussa tärkeää onkin ollut suunnitella toimintoja niin, että tavarat saadaan järkevästi hillottua. Yläkertaan on suunniteltu kolme vaatehuonetta, joista yhteen tulee vaatteet, toiseen liinavaatteet ja kolmanteen ne kausivaatteet ja matkalaukut. Alakertaan ei erityisiä varastotiloja tule, mutta autotallin yhteyteen olemme suunnitelleet varastotilat ulkoleluille ja -harrastusvälineille.


Eniten odotan kuitenkin sitä, että uudessa kodissa arjesta tulee helpompaa. Ei riitä, että on varastotilaa, vaan että se on järkevästi sijoitettu. Vaatehuoneet sijaitsevat kodinhoitohuoneen lähellä ja tekevät arjesta vähän helpompaa.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Carpe diem!



Sanokaa, mitä sanotte, mutta suomen talvi ei ole tylsä. Aamulla herätessään (varsinkaan jos ei ole katsonut säätiedotuksia) ei tiedä millainen maisema ikkunasta aukeaa. Onko räntää, kinoksia vai mustaa asfalttia? Siksi pitää tarttua hetkeen ja pulkkaan, kun on lunta. Pulkkamäkiä sen sijaan tästä kaupungista saa etsiä. Meidän nykyisellä asuinalueellamme on kaksi pulkkamäkenä pidettyä pientä nyppylää, jotka ovat lumirikkaina aamupäivinä täynnä lähitalojen lapsiperheitä. Onneksi on Yyteri, joka ei ole vain kuumia kesäpäiviä varten. Talvella Yyteri on yhtä ihana kuin kesälläkin, vaikka mereen ei tee mieli pulahtaa. Yyteristä löytyy pulkkamäkiä hurjapäille ja rauhallisemmasta vauhdista pitäville. Yyterissä on myös grillipaikka ja tarpeen vaatiessa lämmintä juotavaa saa hotellilta.

Miten Yyteri ja pulkkapäivät liittyvät rakentamiseen? Vastaan, että tarjoammalla mielenrauhaa ja yhteisiä hetkiä. Ilman pieniä taukoja rakentaminen saattaisi tuntua raskaalta. Messurakentamisessa on tiivis aikataulu ja rakentaminen on puheissa päivittäin. Tuntuu, että koko ajan on tehtävä erilaisia valintoja ja toisinaan mielipiteet ratkaisuista voivat vaihtua, jolloin ollaan lähtöasetelmassa. Rakentamisessa on myös vaiheita, jotka ovat tiiviimpiä ja välillä edetään hitaammin. Nyt on menossa rauhallisempi vaihe: seinät on levytetty ja suurimmaksi osaksi pohjamaalattu. Seuraavaksi seinät maalaataan lopullisella värillä. Ei ole kauaa, kun rakentamisessa oli tiiviimpi vaihe. Silloin mies kävi vain nukkumassa kotona, heräsi aamulla, lähti palkkatöihin, tuli kotiin, söi, vaihtoi vaatteet ja lähti rakentamaan. Päiväkodista lapsia hakiessani nuorempi kysyi: "koska isä tulee taas meille kylään?". Siinä ei tiennyt, olisiko itkenyt vai nauranut. Lapselle rakentaminen saattaa näkyä siis myös poissaolona.

Siksi rakentamiseen kuuuvat myös pulkkapäivät Yyterissä.