maanantai 1. tammikuuta 2018

Puutarhaunelmia




Hakiessamme tonttia Karjarannasta, minua mietitytti pihan koko. Kompakti kaupunkirakentaminen kun tarkoittaa käytännössä kompaktia rakentamista - ei isoa puutarhaa tai omaa perunapeltoa takapihalla. Muutos rintamamiestalosta keskustaan on siis hyvästijättö isolle pihalle, kesäkeittiölle, mansikkamaalle ja omenapuille. Tunnen kieltämättä luopumisen haikeutta isosta pihasta. Kuumina kesäpäivinä on ollut ihanaa levittää pihalle uima-allas ja antaa lasten juosta nurmikolta altaaseen ja toisin päin. Talvella, jos on ollut lunta, ovat lapset voineet hiihtää omassa pihassa. Toisaalta, viime vuodet ovat olleet niin hektisiä, että pihamme ei ole ollut mikään kaupunginosan kauneuspilkku. En ole jaksanut nyppiä marjapensaiden alustoja, perata mansikkamaata tai leikata omenpuita. Lehtien haravoiminenkin on tehty lasten sairastelujen tahtiin. Jos pahin räkäaika on ollut silloin, kun on lehdet ovat maassa ja tyyni sää, ne ovat saaneetkin jäädä maahan. Sellaisina syksyinä on paranneltu korvatulehdusta sisällä ja juotu lämmintä mehua. Lehdet ovat joko saaneet odottaa kevääseen tai kerätty kohmeisina kompostiin. Tarkoitan, että niin ihana kuin iso piha ja Carl Larssonmainen idylli onkin, muistan hyvin myös ne paahteiset kesäillat, kun vauva oli itkenyt päivän koliikkiaan. Kun sain isoveljen illalla nukkumaan, oli edessä kukkien kastelupuuhat koliikkivauva kantoliinassa. Senkin ajan olisi voinut istua keinutuolissa ja huokaista syvään; "tästäkin päivästä selvittiin".

Koska kuitenkin pidän omasta pihasta ja haluan kaiken irti tontista, päätimme ottaa pihasuunnittelijan joka osaisi auttaa pihan suhteen. Kirjoittelen myöhemmin suunnittelijasta ja suunnitelmista, mutta ensin kerron hiukan toiveita pihan suhteen. Pihalta toivon leikkipaikkaa lapsille. Lapsemme ovat alle kouluikäisiä ja leikkivät pihassa vielä tovin. Lisäksi toivon, että pihassa olisi perennoita, hyötykasveja ja näkösuojaa. Pidän tanskalaistyylisistä puutarhoista, joissa on selkeät raamit, mutta yllättävyyttä ja boheemisuutta. Kesäkeittiötä meille ei tule. Vaikka tämän hetkisestä kesäkeittiöstä pidänkin, olen realisti. Kesäisin teen usein ruokaa pihalla, mutta lautasten, vesikannujen, kiffeleitten, ketsuppipurkkien, salaattikippojen ja kahvipannujen kantaminen pihan halki käy kuntoilusta. Grillipaikka tulee terassille keittiön läheisyyteen. Uima-allasta tai paljua emme tällä hetkellä suunnittele. Palju houkuttaisi, mutta on vielä ajatuksen asteella.

Vinkkinä piharemonttia suunnitteleville kerrotakoon, että jo syksyllä saimme kuulla olevamme auttamattomasti myöhässä pihan suhteen. Pihan suunnittelu kannattaa siis aloittaa ajoissa. Monet kasvit olisi hyvä istuttaa jo syksyllä, jotta ne olisivat loistossaan keväällä. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole lohduton ja ehdimme saada pihan kuntoon hyvin ennen h-hetkeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti