Elämää kaupunkikylässä

Vuoden 2018 asuntomessujen teemana on ”Elämää kaupunkikylässä”. Teema kuulostaa idylliseltä ja ajatuksen takana ovatkin todelliset porilaiset kaupunkikylät, jotka rakentuivat aikoinaan varsin erilaiseen Poriin, kuin tuleva messualue 2010-luvun lopulla. Porin Karjarannan messualueen kaava pohjautuu nimittäin viidennen ja kuudennen kaupunginosan kaavaan, jotka piirrettiin 1800-luvun alussa ja 1800-luvun puolivälin jälleen. Millaista elämä viidennen ja kuudennen osan kaupunkikylässä aikoinaan oli?

Porin kaupunkialue ulottui 1800-luvun alkuun saakka torin ympärille, kuten useiden muidenkin suomalaisten kaupunkien ennen teollistumista. Meren läheisyydessä sijaitsevat kaupungit kuitenkin kasvoivat 1800-luvun alun purjelaivakauden myötä ja myös Pori sai osansa taloudellisesta nousukaudesta. Asuintilaa porilaisille haettiin laajentamalla kaupunkia keskustan itäpuolelle, uuteen kaupunginosaan, joka oli numeroltaan viides kaupunginosa. Uuteen kaupunginosaan rakentui pääosin hirrestä rakennettuja, yksikerroksisia asuintaloja. Uuteen kaupunkiin, kuten viidettä osaa kutsuttiin, asettui asumaan pääasiassa työväestöä ja käsityöläisiä. Elämä kaupungissa oli tiivistä ja nykyisen mittapuun mukaan asukastiheys oli tuntuva.

Elämä kaupungissa, jonka pääasiallinen rakennusmateriaali oli puu, oli toisinaan hyvin pienestä kiinni ja yksi tuulessa väärään suuntaan lentänyt kipinä saattoi muuttaa asioita. Tiheästi asutuissa puukaupungeissa tulipalot olivat tavallisia ja vuonna 1852 tulipalo tuhosi kaupungin silloisen rakennuskannan lähes tyystin. Jäljelle jäi vain muutama kivitalo sekä uusi kaupunki, viides kaupunginosa. Porilaiset olivat kuitenkin sitkeitä ja kuin Fenix-lintu, nousi Pori tuhkasta. Kokemäenjoen etelärantaan nousi porvariston hulppeita kivitaloja, mutta huonoimmalle osalle jäivät työmiehet, joilla ei ollut varaa ostaa kallista tonttimaata kaupunginalueelta. Koska jossain oli asuttava, siirtyi osa työväestä asumaan Maantiekadun varteen, varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolelle. Alueella oli pehmeää hiekkamaata, johon varaton väestönosa kaivoi asumuksia. Rakennuksista maanpäällinen osa käsitti hirsiosan sekä katteen, lattiana oli maapohja. Maantiekadun varteen rakentuneesta esikaupungista on käytetty osuvaa nimitystä kuoppakaupunki. Kuoppakaupungin asukkaat eivät kuitenkaan tyytyneet asumaan myyrän koloissaan, vaan toimivat aktiivisesti omien olojensa parantamiseksi ja lopulta kaupungin oli kaavoitettava työväen asuinalueeksi kuudes kaupunginosa. Kaupunginosaan muutti rautatieläisiä, sahan työntekijöitä, poliiseja ja kauppiaita. Osa alueen rakennuksista onkin valmistettu sahalta ylijääneestä puutavarasta, jota sahan työntekijät saivat ilmaiseksi työpaikaltaan. Kaupunginosa Raumalle johtavan tien varressa alkoi kasvaa ja muodosti pian viehättävän puukaupunginosan.

Viides ja kuudes kaupunginosa olivat pitkään työväenkaupunginosia, joissa asuminen oli yhteisöllistä. Erityisesti kuudesosa oli kuin kaupunki kaupungissa, sillä alue sijaitsi etäämmällä Porin keskustasta. Alueella oli kaikki tarvittavat palvelut, vain torille piti lähteä kaupunkiin. Niin viidennessä kuin kuudennessa osassa talot sijaitsivat kadun varressa niin, että sisäänkäynti rakennuksiin oli pihan puolelta. Talousrakennukset taas oli sijoitettu pihan perälle. Tavallisesti pihapiiriin kuului talli, makasiini tai kaksi, halkoliiteri ja makki eli ulkohuussi. Saattoi pihoissa olla navettakin, sillä ruokakunnat olivat pitkälle omavaraisia. Talojen väliin piti jättää palokujat, joilla kasvatettiin hyötykasveja kuten raparpereja ja porkkanoita. Elämä oli yhteisöllistä hyvässä ja pahassa, sillä useisiin taloihin rakennettiin asuntoja, joissa asui vuokralaisia. Pihapiirissä oli aina joku, joka saattoi pitää silmällä pienokaisia, mutta toisinaan yhteisössä asuminen aiheutti kitkaakin. Saunaa ei jokaisessa pihapiirissä ollut, vaan lauantaina kerättiin vaatemytty olalle ja lähdettiin johonkin viidennen tai kuudennen osan lukuisista yleisistä saunoista.

Tänä päivänä viides ja kuudesosa nauttivat arvostusta asuinalueina: ne sijaitsevat lähellä kaupunkia, ovat viehättäviä ja omaperäisiäkin. Molemmissa kaupunginosissa on myös pyritty löytämään yhteisöllisyyttä erilaisten yhteisten tapahtumien kautta. Porin viides ja kuudes kaupunginosa on huomioitu kaavassa suojelumerkinnällä, mutta ne ovat myös valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Porin viidenteen kaupunginosaan kannattaa tutustua esimerkiksi Viikkarin kyläjuhlassa 19.52018 sekä Kulttuuritalo Toivossa.

Kuvat ovat viidennestä ja kuudennesta osasta, joissa pihapiiri sulkeutuu kadun varteen rakennettujen talojen taakse. Pihoihin kuljetaan viehättävien porttien ohi. Kadun puolelta sisäänkäynti rakennuksiin on ollut vain myymälätilojen kautta.