Miksi rakentaa messualueelle?

Olen kuullut otsikon kysymyksen sekä monta muuta messurakentamiseen liittyvää kysymästä viimeisen vuoden aikana. Ehkä jotain ruudun takana olevaa tulevaa messurakentajaa saattaa kiinnostaa ne kysymykset, joihin useimmiten vastaan.

Kysymys 1:
Miten haitte messutonttia?

Vuonna 2016 julistettiin haku messutonteille Porin Karjarantaan. Haimme tonttia Porin kaupungilta. Tällöin valmiina piti olla piirustukset sekä erillinen "motivaatiokirje"/kirjallinen hakemus messurakentajaksi. Messutonttia saattoi hakea kuka tahansa.

Kysymys 2:
Ovatko messutontit kalliimpia vai halvempia, kuin tavalliset tontit?

En osaa vastata kysymykseen, kuin meidän kohdaltamme, mutta Karjarannassa tontin sijainti esim. joen rannassa oli tietenkin hintavampi, kuin kauempana oleva. Meidän tonttimme hinta vastaa Porin kaupungin tavallista tonttitaksaa eikä tontissa ollut "messulisää". Tontin (meidän sijannillamme) olisi saanut samaan hintaan mistä tahansa Porin uusilta asuinalueilta.

Kysymys 3:
Miksi halusitte rakentaa messualueelle?

Meidän ykkösprioriteettimme ei ollut rakentaa messualueelle. Olimme etsineet tonttia jo jonkin aikaa niin Porista kuin Tampereeltakin. Olimme jo muuttamassa pois Porista, mutta sosiaalinen turvaverkko piti kaupungissa. Porissa on hyvin tonttitarjontaa, mutta toiveena oli asua niin, että julkisilla pystyy liikkumaan sujuvasti. Messualue oli meille kaikin puolin hyvällä sijainnilla.

Messualueelle rakentamisessa on omat huonot puolensa, kuten tiukka aikataulu, mutta toisaalta alue valmistuu kerralla valmiiksi kuten uusi kotikin. Yhtäkään listaa ei puutu. Tietysti pohdimme jonkin aikaa messurakentamista, sillä tarkoituksena on minun mielestäni myös rakentaa tulevaisuuden kulttuuriympäristöjä, jolloin rakennettavat talot edustavat ajan ihanteita ja arvoja.

Kysymys 4:
Saavatko messurakentajat hyvä alennuksia? Onko rakentajille sovittu valmiit diilit asuntomessujen toimesta?

Jokainen rakentaa omanlaisensa kodin eikä mitään valmiita diilejä ole. Alennukset ja niiden pyytäminen on jokaisen omissa käsissä. Alennuksia luultavasti saa, jos osaa kysyä. Kannattaa myös kilpailuttaa firmoja. Messurakentaminen saattaa tulla edullisemmaksi, kuin jos rakentaisi vastaavan rakennuksen jonnekin muualle. Toisaalta koko lasku talosta ja pihasta tulee kerralla maksettavaksi. Jos rakentaisi jonnekin muualle, esim. pihaa jne. voisi laittaa hiljalleen. Messurakentajille tulee myös usein myös räätälöityjä tarjouksia. Jokainen messurakentaja voi henkilökohtaisesti valita lähteekö tarjoukseen mukaan. Ehkä myös talofirmoilla on omia tarjouksia messurakentajille, mutta suunnittelimme talon itse ja rakensimme sen pitkästä tavarasta, jolloin meidän näkökulmamme on erilainen.

Alennuksia voi myös itse kysyä vaikkapa kalusteista, lastentarvikkeista jne. Aina pelkkä messurakentajan status ei kuitenkaan riitä, vaan esimerkiksi jotkin yritykset vastasivat suoraan, että sosiaalisessa mediassa pitäisi olla 10 000 seuraajaa, jotta voisi saada alennusta näkyvyyttä vastaan. Jos on aktiivinen some-eläin ja näppärä kirjoittamaan, niin alennuksia voi herua helpostikin. Ken sitten saakaan 10 000 seuraajaa sometililleen.

Kysymys 5:
Messualueelle rakentavat vain rikkaat ihmiset?

Tähän en osaa vastata, kuin omalta osaltamme, mutta olemme ihan tavallinen keskiluokkainen perhe, joka on ottanut asuntolainaa kotiaan varten. Meillä ei käy siivoajaa eikä kokkia ja lainaan suurimman osan kirjoista kirjastosta ja käytän julkisia kulkuneuvoja. Tavallinen Tahvonen siis, kaikella tavalla. Talojen tiedoissa on kustannusarviot, jotka ovat päätä huimaavia eivätkä ehkä vastaa lopullista hintaa. Paljon säästää, kun tekee itse sen minkä osaa (ja huomioi aikataulun!)

Kysymys 6:
Koska saatte muuttaa?

Saamme muuttaa melko pian messujen jälkeen. Ennen messuja tai messujen aikana talossa ei saa asua.

Kysymys 7:
Eikö ahdista, että kotianne arvostellaan ja siellä käy monia ihmisiä?

Messualueelle rakentuneet talot ovat kaikki jonkun koteja ja asukkailla on kasvot, messukodit eivät ole vain stailattuja asuntoja, joiden arvostelu ei tuntuisi pahasta omistajiltaan.

Ihme kyllä, en oikeastaan ajatellut arvostelu-asiaa kovin paljon etukäteen. Rakensimme taloa kovalla vauhdilla ja ikään kuin ulkoistin itseni projektista - talo tuntui välillä messukohteelta. Lisäksi talo on sisustettu, mutta ei näytä siltä, kuin sen jälkeen kun me muutamme taloon.

Tiedän, että talossa on asioita, joita tekisi toisin kun talossa on asunut ja jotka eivät ehkä toimi käytännössä, mutta tiedän ne itse ja muuten olen tyytyväinen lopputulokseen.


Vielä viimeiseksi kysymys, jota olen kysynyt itseltäni muutaman kerran viimeisen vuoden aikana:
Tekisinkö kaiken uudestaan, jos saisin nyt valita? Tekisin, mutta olen ottanut opiksi myös monista asioista.

Pari sanaa arkkitehtuurista

Karjarannassa kohoaa talo, oikeastaan aika montakin, mutta yksi taloista on meille erityinen. Vanha teollisuusalue, jonne tuli sittemmin Tontti ja Raksa, on muuttunut ihan oikeaksi asuinalueeksi ja raksamme taloksi ja tulevaksi kodiksi. Tuntuu kummalta, että ollaan jo tässä. Vuosi on mennyt pikakelauksella eteenpäin.
Alusta asti oli selvää, että suunnittelemme, piirrämme ja rakennamme talon itse. Aluksi ajattelimme rakentavamme kunnon jenkkitalon isolla avoverannalla katosta roikkuvaa keinua myöten. Sitten ajatus muuttui pikku hiljaa. Päädyimme lainaamaan funkkiksen ideaa epäsymmetriasta ja selkeydestä. Sisäänvedetyt parvekkeet ja luonnonmukaiset, lämpimät värit miellyttivät myös. Talollemme ei ole selkeää esikuvaa, vaan se on piirretty ja suunniteltu omien mielikuvien mukaan. Kumpikaan ei halunnut tiukan futuristista rakennusta, vaan kotoisen, mutta linjakkaan talon, jossa olisi jokin oma erityinen juttunsa.
Talon sisätilat ja toiminnot on ratkaistu puhtaasti käytäntöä ajatellen. Alakerran eteisestä pääsee suoraan keittiöön eikä ostoskasseja tarvitse raahata talon läpi. Keittiön läheisyys eteisen kanssa edustaa myös keppiä ja porkkanaa: keittiö on pidettävä siistinä ja tiskit ojennuksessa, sillä ovesta sisään saapuvia vieraita ei pysty bluffaamaan. Jotain armoa olemme itsellemme kuitenkin antaneet nostamalla keittiönsaarekkeen toista reunaa ylemmäs, jolloin olohuoneesta ei tarvitse katsella mahdollisesti keittiöön jääneitä tiskejä.
Olohuone, ruokahuone ja keittiö ovat myös samaa tilaa, mikä toiveemme mukaan helpottaa lapsiperheen arkea. Koko ajan voi olla jollain tavoin läsnä eikä tarvitse keittiöstä huudella, että ”ihan kohta tulen katsomaan legotaloa!”. Televisiohuone on yhdistetty kirjastotilan kanssa.
Yläkertaan on sijoitettu makuuhuone ja isohko aulatila, jotta lapset voivat leikkiä keskenään yhteisessä tilassa. Yläkerrassa ovat myös kodinhoitohuone, vaatesäilytys ja pyykinkuivaustila. Sauna sen sijaan on eri rakennuksessa, jonne kuljetaan katetun terassin kautta.

Ihan pian messuvieraatkin pääsevät tutustumaan Karjarannan koteihin. Messujen aikana meidän rakentajaperhe pyyhkii hiet otsalta, nukkuu muutaman yön vähän pidempään, käärii hihat uudelleen ja alkaa pakkaushommiin muuttoa varten. Elokuuta odotellessa!

Carpe diem!

Sanokaa, mitä sanotte, mutta suomen talvi ei ole tylsä. Aamulla herätessään (varsinkaan jos ei ole katsonut säätiedotuksia) ei tiedä millainen maisema ikkunasta aukeaa. Onko räntää, kinoksia vai mustaa asfalttia? Siksi pitää tarttua hetkeen ja pulkkaan, kun on lunta. Pulkkamäkiä sen sijaan tästä kaupungista saa etsiä. Meidän nykyisellä asuinalueellamme on kaksi pulkkamäkenä pidettyä pientä nyppylää, jotka ovat lumirikkaina aamupäivinä täynnä lähitalojen lapsiperheitä. Onneksi on Yyteri, joka ei ole vain kuumia kesäpäiviä varten. Talvella Yyteri on yhtä ihana kuin kesälläkin, vaikka mereen ei tee mieli pulahtaa. Yyteristä löytyy pulkkamäkiä hurjapäille ja rauhallisemmasta vauhdista pitäville. Yyterissä on myös grillipaikka ja tarpeen vaatiessa lämmintä juotavaa saa hotellilta.

Miten Yyteri ja pulkkapäivät liittyvät rakentamiseen? Vastaan, että tarjoammalla mielenrauhaa ja yhteisiä hetkiä. Ilman pieniä taukoja rakentaminen saattaisi tuntua raskaalta. Messurakentamisessa on tiivis aikataulu ja rakentaminen on puheissa päivittäin. Tuntuu, että koko ajan on tehtävä erilaisia valintoja ja toisinaan mielipiteet ratkaisuista voivat vaihtua, jolloin ollaan lähtöasetelmassa. Rakentamisessa on myös vaiheita, jotka ovat tiiviimpiä ja välillä edetään hitaammin. Nyt on menossa rauhallisempi vaihe: seinät on levytetty ja suurimmaksi osaksi pohjamaalattu. Seuraavaksi seinät maalaataan lopullisella värillä. Ei ole kauaa, kun rakentamisessa oli tiiviimpi vaihe. Silloin mies kävi vain nukkumassa kotona, heräsi aamulla, lähti palkkatöihin, tuli kotiin, söi, vaihtoi vaatteet ja lähti rakentamaan. Päiväkodista lapsia hakiessani nuorempi kysyi: "koska isä tulee taas meille kylään?". Siinä ei tiennyt, olisiko itkenyt vai nauranut. Lapselle rakentaminen saattaa näkyä siis myös poissaolona.

Siksi rakentamiseen kuuuvat myös pulkkapäivät Yyterissä.

Puutarhaunelmia

Hakiessamme tonttia Karjarannasta, minua mietitytti pihan koko. Kompakti kaupunkirakentaminen kun tarkoittaa käytännössä kompaktia rakentamista - ei isoa puutarhaa tai omaa perunapeltoa takapihalla. Muutos rintamamiestalosta keskustaan on siis hyvästijättö isolle pihalle, kesäkeittiölle, mansikkamaalle ja omenapuille. Tunnen kieltämättä luopumisen haikeutta isosta pihasta. Kuumina kesäpäivinä on ollut ihanaa levittää pihalle uima-allas ja antaa lasten juosta nurmikolta altaaseen ja toisin päin. Talvella, jos on ollut lunta, ovat lapset voineet hiihtää omassa pihassa. Toisaalta, viime vuodet ovat olleet niin hektisiä, että pihamme ei ole ollut mikään kaupunginosan kauneuspilkku. En ole jaksanut nyppiä marjapensaiden alustoja, perata mansikkamaata tai leikata omenpuita. Lehtien haravoiminenkin on tehty lasten sairastelujen tahtiin. Jos pahin räkäaika on ollut silloin, kun on lehdet ovat maassa ja tyyni sää, ne ovat saaneetkin jäädä maahan. Sellaisina syksyinä on paranneltu korvatulehdusta sisällä ja juotu lämmintä mehua. Lehdet ovat joko saaneet odottaa kevääseen tai kerätty kohmeisina kompostiin. Tarkoitan, että niin ihana kuin iso piha ja Carl Larssonmainen idylli onkin, muistan hyvin myös ne paahteiset kesäillat, kun vauva oli itkenyt päivän koliikkiaan. Kun sain isoveljen illalla nukkumaan, oli edessä kukkien kastelupuuhat koliikkivauva kantoliinassa. Senkin ajan olisi voinut istua keinutuolissa ja huokaista syvään; "tästäkin päivästä selvittiin".

Koska kuitenkin pidän omasta pihasta ja haluan kaiken irti tontista, päätimme ottaa pihasuunnittelijan joka osaisi auttaa pihan suhteen. Kirjoittelen myöhemmin suunnittelijasta ja suunnitelmista, mutta ensin kerron hiukan toiveita pihan suhteen. Pihalta toivon leikkipaikkaa lapsille. Lapsemme ovat alle kouluikäisiä ja leikkivät pihassa vielä tovin. Lisäksi toivon, että pihassa olisi perennoita, hyötykasveja ja näkösuojaa. Pidän tanskalaistyylisistä puutarhoista, joissa on selkeät raamit, mutta yllättävyyttä ja boheemisuutta. Kesäkeittiötä meille ei tule. Vaikka tämän hetkisestä kesäkeittiöstä pidänkin, olen realisti. Kesäisin teen usein ruokaa pihalla, mutta lautasten, vesikannujen, kiffeleitten, ketsuppipurkkien, salaattikippojen ja kahvipannujen kantaminen pihan halki käy kuntoilusta. Grillipaikka tulee terassille keittiön läheisyyteen. Uima-allasta tai paljua emme tällä hetkellä suunnittele. Palju houkuttaisi, mutta on vielä ajatuksen asteella.

Vinkkinä piharemonttia suunnitteleville kerrotakoon, että jo syksyllä saimme kuulla olevamme auttamattomasti myöhässä pihan suhteen. Pihan suunnittelu kannattaa siis aloittaa ajoissa. Monet kasvit olisi hyvä istuttaa jo syksyllä, jotta ne olisivat loistossaan keväällä. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole lohduton ja ehdimme saada pihan kuntoon hyvin ennen h-hetkeä.

Messurakentajan vuosi

Mitä voisin kirjoittaa messuvuodesta 2017? Kerrottavana ei ole kauhutarinoita uupumuksesta, mielenterveyden menetyksestä eikä kariutuneesta parisuhteesta. Ei riidoista tavarantoimittajien kanssa eikä kahnauksista naapureiden kanssa. Hanskatkaan eivät ole hukassa, vaikka välillä jotkin materiaalivalinnat ovat mietityttäneet. Kaikki on sujunut melkolailla hyvin. Tasaisesti. Voisiko paremmin siis olla?

Messuvuodesta 2017 voisin kertoa ainakin sen, että messuelämä alkoi oikeastaan jo kesällä 2016, jolloin aloimme hahmotella talon piirustuksia ja ajelimme asuinalueilla katselemassa uusia ja vanhoja taloja ja mietimme mitä oikein haluaisimme. Talon rakennamme miehen piirustusten pohjalta, pitkästä tavarasta. Sen jälkeen asiat ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Keväällä 2017 aloimme tehdä pohjia Karjarannassa ja talo on noussut nopeasti pystyyn. Nyt sisällä tehdään maalaustöitä. Tähän mennessä on valittu mm. parketti, märkätilojen laatat ja keittiökalusteet. Tuntuu, että koko ajan pitää tehdä isoja ja pieniä päätöksiä ja perhe elää rakentamisen rytmissä.

Arkinen elämäkään ei ole pysähtynyt rakentamisen ajaksi. Vuoteen 2017 on omalta osaltani mahtunut valmistuminen koulusta sekä kulttuurialalle tyypilliset pätkätyöt, jossa lennossa pitää omaksua uusi työnkuva.


Uudelle vuodelle toivon paljon kärsivällisyyttä, hyviä hermoja ja onnistumisia.

Messurakentajan vuosi

Tämä kirjoitus on sinulle, joka pohdit messualueelle rakentamista. Uskaltaako urakkaan ryhtyä, mitä se vaatii ja millä aikataululla? Yhtälailla kirjoitus on sinulle, jota kiinnostaa omakotitalon rakentaminen. Vaikka olmmekin noviiseja omakotirakentamisessa, luulisin, että messurakentaminen ei eroa tavallisesta rakentamisesta paitsi siinä suhteessa, että aikataulussa on hyvä pysyä (en tietenkään tarkoita, etteikö rakentamisessa aina olisi jonkinlainen aikataulu). Tämä on myös kirjoitus ennen kaikkea itselle. Nimittäin joskus sitten, kun rakentamisaika on mielessä kultaantunut, voi mielessään palata siihen aikaan, kun rakentaminen rytmitti kaikkea arkeen liittyvää ja pesukone pyöritti hiekkaisia pikkuväen haalareita, joissa otettiin tuntumaa Karjarannan hiekkakasoihin.

TOUKOKUU 2017

Rakennustyöt aloitettiin keväällä paalutuksella ja anturoiden tekemisellä. Kesä otti lähtöspurtin jo vapun jälkeen ja helli lämmöllä hetken. Miehen käsivarret paloivat tontilla jättäen komeat rusketusraidat. Vietin lasten kanssa kesälomaa ja kävimme muun muassa Viikkarin kyläjuhlissa. Muuten toukokuu sujui rauhallisesti, mutta jännittävissä merkeissä. Kaikki oli alussa!

KESÄKUU

Kesäkuussa taloon tehtiin perustukset ja aloitettiin rungon kasaaminen. Kesäkuusta mieleen on erityisesti jäänyt yksi ilta, jolloin kannoimme miehen kanssa vesisateessa harkkoja (talvitakki päällä) ja välillä juotiin lämpimät kahvit viereisellä huoltoasemalla. Juhannus vietettiin mökillä meren rannalla ja paleltiin. Juhannuspäivänä myrskysi ja satoi, lapsilla oli fleecehaalarit ja silti kylmyys tuntui luissa ja ytimissä.


HEINÄKUU

Mies vietti kesälomansa Karjarannassa, jolloin talo alkoi saada muotonsa ja rungon rakentamista jatkettiin. Seinät tehtiin paikan päällä "pitkästä tavarasta" ja nostettiin pystyyn. Jazzperjantaina nostettiin vesikatto. Loppukuusta kävimme Mikkelin asuntomessuilla ja ihastelimme taloja Saimaan rannalla.

ELOKUU

Loppukesästä alkoi vihdoin lämpö, jota oli odotettu koko suvi. Rakennuksella tehtiin välipohjia, asennettiin ikkunat paikoilleen ja eristettiin seiniä. Talon sisäpuolella tehtiin koolaukset. Talo rapattiin ulkoa.

SYYSKUU

Syksyn kolkutellessa ovelle aloitettiin sisäpohjan ja katon levytys. Kävimme tutustumassa keittiötarjontaan.

LOKAKUU

Lokakuussa sisätilat tulevat saamaan muotonsa, kun aloitimme väliseinien tekemisen.