Pihatöitä osa1

En tiedä voiko ihmisiä luokitella piha-ihmisiksi ja ei-pihaihmisiksi, mutta mikäli sellainen luokittelu on olemassa, olen ehdottomasti pihaihminen. Keväällä parasta on istuttaa siemeniä ja odottaa, kasvaako purkista jotain vihreää. Yhtä ihanaa on kävellä puutarhaosastolle ja kantaa kotiin erivärisiä kukkasia, joita sitten otsahiessä voi kesäiltaisin kastella. Usein homma on lähtenyt lapasesta ja pihamme on ollut täynnä eri värisiä kukkia, jotka on ostettu hetken kukkahurmoksessa.

Kukille, väriloistolle, erehdyksille ja onnistumisille on ollut tilaa, sillä olemme asuneet ja asumme vielä hetken rintamamiestalossa, jossa piha-alue kaupunkioloissa on nykymittapuun mukaan iso. Kun vielä 1950-luvulla omakotitaloissa suosittiin jollain tapaa omavaraisuutta (joka tarkoitti käytännössä ehkä raparperia, omenia ja marjoja talven varalle), niin nykyinen rakennustapa suosii tiivistä kaupunkirakennetta, joka tarkoittaa väistämättä pientä pihaa. Perunamaata ei enää voi perustaa tontin takamaalle.

Pihaa kohtaan minulla oli toiveita ja odotuksia, joita en olisi osannut suunnitella itse. Pihaan halusin hyötykasveja, istuskelupaikkoja ja varjoisia paikkoja, leikkipaikan lapsille. Toiveena oli saada tanskalaistyylinen piha, joka olisi boheemi sekoitus harmoniaa ja yllätyksellisyyttä. Koska messutaloissa piha pitää olla valmis messuihin mennessä, ei ollut mahdollisuutta tutustua ja oppia pihasta kantapään kautta. Koimme parhaaksi palkata pihasuunnittelijan, joka osaisi katsoa parhaat kasvupaikat, kasvilajit ja jolla olisi näkemystä.

Pihamme suunnittelijaksi valikoitui ihana Maritta Wallin Piha.si – nimisestä yrityksestä. Maritta suunnitteli toiveidemme mukaisen pihan ja enemmänkin. Saimme oikeastaan kaiken mitä toivoimme; hyötykasveja, ihania lajikkeita, lasten leikkipaikan, istuskelutilaa. Maritta ja Piha.si ovatkin oikeita alan ammattilaisia, jotka suunnittelevat ja rakentavat messualueelle muitakin pihoja. Tästä linkki Piha.si-sivuston messuille suunnittelemiin pihoihin.

Tällä hetkellä pihamme näyttää vielä autiolta, sillä odottelemme kasveja istutettaviksi. Kun vihertäjät on saatu maahan, lupaan ladata lisää kuvia pihastamme.

OP Kotoisa

Säätiedotus lupasi loppuviikolle sakenevaa lumisadetta, räntää ja huonoa ajokeliä. Vaikka lunta ja pakkasta on jo odotettu, päätimme lasten kanssa lähteä metsäretkelle vielä syysaikaan, kun sammalmättäät olivat kuivia ja aurinko pilkisteli naavaoksaisten puiden välistä.

Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa metsäretkestä ja vähän jo jäätyneistä puolukoista, oksista ja kävyistä, joita keräsimme ämpäriin mikä kenenkin aarteena. Tarkoitus on kertoa siitä, että meidän osaltamme messujen paras sato on saatu jo talteen ja voimme ylpeänä kertoa, että päänäytteilleasettajamme on OP Länsi-Suomi.

OP Länsi-Suomen kanssa meillä on ilo tehdä yhteistyötä, sillä Osuuspankki on kuulunut meidän molempien vanhempien elämään jo silloin, kun osallistuimme Hippo-kisoihin ja lapsilisät merkittiin kynällä tai leimasimella paperiseen tilikirjaan. Olemme jatkaneet hyväksi koettua perinnettä ja lapsillemme on perustettu omat tilit syntymän jälkeen juuri Osuuspankkiin. OP on myös ollut mukana luotettavana kumppanina ensimmäisestä yhteisestä omistusasunnosta lähtien. Meidän osaltamme voi siis puhua elämän mittaisesta kumppanuudesta, joka jatkuu nyt OP Kotoisan merkeissä.

Kohdettamme, OP Kotoisaa voi seurata instagramista sekä Facebookista.

Kylpyhuoneen ja saunan laatat

Kuva lainattu täältä.

Kuva lainattu täältä.

Messualueen kaava pohjautuu viidennen ja kuudennen kaupunginosan rakentamistapaan, jossa asuinrakennukset ovat sijoitettu katulinjan mukaisesti ja sisäänkäynti taloihin on pihan puolelta. Porin puukaupunkien sisäpihat ovatkin kätkenneet niin talousrakennukset eläinsuojineen kuin myöhemmin pihasaunat kadun uteliailta katseilta. Näillä tonteilla ovat toimineet aikoinaan myös kaupungin lukuisat yleiset saunat, jotka olivat vaatimattomia, mutta käyttäjilleen tärkeitä laitoksia.

Pihasauna ajatuksena viehätti meitä; unohtumattomia ovat kesäillat ja tuoreen koivuvihdan tuoksu ulkosaunassa tai saunahetket talvisessa pimeydessä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja on juuri ahtanut paljaat varpaat talvikenkiin ja melkein juossut lämpimään. Pihasaunaa tontillemme ei ehkä olisi mahtunut, mutta onneksi keksimme luovan ratkaisun sijoittaa sauna autotallin yläpuolelle. Käynti saunaan on katetun terassin kautta toisesta kerroksesta.

Tällä hetkellä menossa on laattojen valinta. Laatat tulisi valita kaikkiin märkätiloihin ja luulen, että wc-tiloihin valitsemme melko simppelit laatat. Pukkilan kuusikulmaiset laatat viehättävät aina. Sen sijaan saunan ja pesutilojen laattaratkaisut ovat vaikeammat. Nyt muodissa on marmori ja toisaalta tiililadonta, joka viehättää omaa silmää. Toisaalta olisi mukavaa löytää persoonallinen ratkaisu, joka kestäisi aikaa ja olisi yhtenäinen talon funkkisjulkisivun kanssa. Paljon näkyy myös orientalismista ammentavia laattamalleja. Olemme asuneet aina vanhassa talossa, jonne ovat sopineet retrolaatat. Tuntuu vaikealta päästää irti vanhoista taloista ja miettiä ratkaisuja tämän kodin kohdalla. Mitä on 2010-luvun tyyli?

Porin päivän kierroksia messualueella

tulin vain vinkkaamaan, että tänään yleisöllä on mahdollisuus päästä tutustumaan Karjarannan messualueeseen opastetuilla kierroksilla. Ohjelma löytyy linkin takaa.

MUKAVAA PORIN PÄIVÄÄ!

Kohta on jo kiire muuttaa!

Tontilla käydessä hämmästelen mielessäni sitä, miten asia, joka hetki sitten oli ajatuksina ja suunnitelmina tietokoneen näytöllä, AutoCadin katkoviivoina ja numeromittoina, onkin saanut konkreettisen olemassa olonsa ja muotonsa. Nyt, kun ulkoseinät on rapattu, osa seinistä paneloitu ja ikkunat aseteltu paikalleen, tuntuu koko ajan todellisemmalta, että vuoden päästä jo asumme Karjarannassa. Kesän jälkeen on tapahtunut paljon, mutta mies onkin ollut rakentamassa taloa joka ilta.

Talo on nyt siinä vaiheessa, että sisätiloista seinät on levytetty. Alakerrassa on betonilattia, jonka päälle tulee myöhemmin parketti. Yläkerta on samaten levytetty, mutta lattiaa ei ole vielä valettu.

Pitää myöntää, että tapetit ja väliovien valinta on tähän saakka tuntunut kaukaiselta. Nyt tuntuu, että pianhan on jo kiire!

Keittiöpohdintaa

Kuva

kuva



Eilen ajaa hurautimme miehen kanssa tontille töihin. Lapset jäivät viettämään päivää mummin seuraan ja kävivät Siivouspäivän kunniaksi muutamilla pihakirppiksillä. Me miehen kanssa sen sijaan huhkimme töitä koko päivän. Liimasin höyrysulkuteippejä, villoitin välikattoa ja autoin koolaamaan. Sain myös tittelin "huonoin lautapoika ikinä". Vaikka en useimmiten suoriudu rakennustehtävistä ammattimiehen tavoin, pidän kuitenkin töissä mukana olemisesta. On kiinnostavaa oppia rakentamaan taloa kantapään kautta ja tietää mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin talo on asuttavassa kunnossa ennen messuja. Onneksi toinen meistä tietää mitä tehdä ja kannattelee sekoilevaa noviisia.

Vaikka talo tuntuu vielä olevan melko alkutekijöissään, nyt on aika miettiä sisustusta. Eniten ajatuksissa on keittiö; mihin tulee hella ja mihin pitää laittaa vahvikkeet keittiökaappeja varten? Keittiöstä tulee I-mallinen ja ehkä 1950-luvun tyylinen sikäli, että ruokailutilaa ja olohuonetta vastaan tulee korkeita keittiökaappeja, jotka luovat seinän keittiölle. Vaikka avokeittiöt ovat viehätättäviä ja nyt trendikkäitä, pidän siitä, että keittiö on hieman kuin erikseen. Lisäksi lapsiperheen kodissa seilaa aina tiskejä, joiden ei tarvitse näkyä vieraille.

Emme ole vielä valinneet keittiötä, mutta eniten kiinnostavat selkeät mallit. Talo edustaa tyylillisesti modernia rakentamista, joten maalaisromanttiset keittiöt eivät kotiimme sovi. Olen lisännyt muutamia kuvia, joiden keittiöt miellyttävät omaa silmää. Aluksi haaveissani oli 1950-luvun keittiö kaltevine keittiökaappeineen. Edelleen haaveilen persoonallisesta keittiöstä, joten katsotaan millaiseen lopputulokseen päädymme.

Postauksen kuvat ovat lainattuja Ikean ja Kvikin sivuilta.

Lasten kanssa raksalla

Useimmiten rakennustyömaalla ahertaa mies, mutta toisinaan mukana kuljemme me kaikki tehden parhaamme taitojemme mukaan. Lapsille rakennustyömaalla mukana oleminen on aluksi jännittävää, mutta useamman tunnin jälkeen pienet apulaiset alkavat väsyä. Aluksi minua myös jännitti lasten mukaan ottaminen erityisesti vieressä virtaavan joen vuoksi. Mitä jos pienet pujahtavat jokeen sillä aikaa, kun kannan roskapuuta? Entä pienten jalat ja laudoissa pystyssä sojottavat naulat? Tontilla on teräviä kulmia, korkeita paikkoja puhumattakaan koneista ja autoista, joita kulkee alueella tasaiseen tahtiin.

Tähän mennessä kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Lapset ovat pysyneet melko kiltisti tontilla ja yleensä lähtevät mielellään mukaan työmaalle. Kesän sykähdyttävimmän hetken työmaalla koin, kun kurkistin autotalliin, jossa kolmevuotias heilui vesivärisudin kanssa kuunnellen radiosta Eppu Normaalia ja suuttui keskeytyksestä. "Äiti mä maalaan!" oli vaativa kehotus aikuisen poistua paikalta. Listaan alle muutaman vinkin, joilla arki rakennuksella sujuu lasten kanssa:

- varaa mukaan mielenkiintoista tekemistä: lapiot, ämpärit ja pienet leikkityökalut auttavat keksimään tekemistä paikan
päällä.

- rakennuksella jää yli pieniä laudanpätkiä, joita voi maalata vesiväreillä tai vähän isommat naulata.

- hyvät eväät pelastavat päivän: voileipiä, banaania, riisikakkuja, joskus jopa mikropizzoja, jotka maistuvat kylmänäkin kun
on tarpeeksi nälkä. Aliarvioida ei voi myöskään herkkujen voimaa, kaurakeksi veden kyytipoikana on yllättävän hyvää. ÄLÄ
UNOHDA VESIPULLOJA.

- kosteuspyyhkeet ovat remppaperheen kaveri.

- varavaatteet lapsille! Kolmevuotiaan kanssa varapöksyjä voi tarvita, jos ei ehdi vessaan ajoissa, mutta toisinaan vaatteet
ovat niin mutaiset, että on kivempi laittaa puhdasta päälle ennen autoon istumista.

- kun kaikkea on jo tehty ja kyllästyttää, puhelimesta voi katsella lempisarjaa.