Miksi rakentaa messualueelle?

Olen kuullut otsikon kysymyksen sekä monta muuta messurakentamiseen liittyvää kysymästä viimeisen vuoden aikana. Ehkä jotain ruudun takana olevaa tulevaa messurakentajaa saattaa kiinnostaa ne kysymykset, joihin useimmiten vastaan.

Kysymys 1:
Miten haitte messutonttia?

Vuonna 2016 julistettiin haku messutonteille Porin Karjarantaan. Haimme tonttia Porin kaupungilta. Tällöin valmiina piti olla piirustukset sekä erillinen "motivaatiokirje"/kirjallinen hakemus messurakentajaksi. Messutonttia saattoi hakea kuka tahansa.

Kysymys 2:
Ovatko messutontit kalliimpia vai halvempia, kuin tavalliset tontit?

En osaa vastata kysymykseen, kuin meidän kohdaltamme, mutta Karjarannassa tontin sijainti esim. joen rannassa oli tietenkin hintavampi, kuin kauempana oleva. Meidän tonttimme hinta vastaa Porin kaupungin tavallista tonttitaksaa eikä tontissa ollut "messulisää". Tontin (meidän sijannillamme) olisi saanut samaan hintaan mistä tahansa Porin uusilta asuinalueilta.

Kysymys 3:
Miksi halusitte rakentaa messualueelle?

Meidän ykkösprioriteettimme ei ollut rakentaa messualueelle. Olimme etsineet tonttia jo jonkin aikaa niin Porista kuin Tampereeltakin. Olimme jo muuttamassa pois Porista, mutta sosiaalinen turvaverkko piti kaupungissa. Porissa on hyvin tonttitarjontaa, mutta toiveena oli asua niin, että julkisilla pystyy liikkumaan sujuvasti. Messualue oli meille kaikin puolin hyvällä sijainnilla.

Messualueelle rakentamisessa on omat huonot puolensa, kuten tiukka aikataulu, mutta toisaalta alue valmistuu kerralla valmiiksi kuten uusi kotikin. Yhtäkään listaa ei puutu. Tietysti pohdimme jonkin aikaa messurakentamista, sillä tarkoituksena on minun mielestäni myös rakentaa tulevaisuuden kulttuuriympäristöjä, jolloin rakennettavat talot edustavat ajan ihanteita ja arvoja.

Kysymys 4:
Saavatko messurakentajat hyvä alennuksia? Onko rakentajille sovittu valmiit diilit asuntomessujen toimesta?

Jokainen rakentaa omanlaisensa kodin eikä mitään valmiita diilejä ole. Alennukset ja niiden pyytäminen on jokaisen omissa käsissä. Alennuksia luultavasti saa, jos osaa kysyä. Kannattaa myös kilpailuttaa firmoja. Messurakentaminen saattaa tulla edullisemmaksi, kuin jos rakentaisi vastaavan rakennuksen jonnekin muualle. Toisaalta koko lasku talosta ja pihasta tulee kerralla maksettavaksi. Jos rakentaisi jonnekin muualle, esim. pihaa jne. voisi laittaa hiljalleen. Messurakentajille tulee myös usein myös räätälöityjä tarjouksia. Jokainen messurakentaja voi henkilökohtaisesti valita lähteekö tarjoukseen mukaan. Ehkä myös talofirmoilla on omia tarjouksia messurakentajille, mutta suunnittelimme talon itse ja rakensimme sen pitkästä tavarasta, jolloin meidän näkökulmamme on erilainen.

Alennuksia voi myös itse kysyä vaikkapa kalusteista, lastentarvikkeista jne. Aina pelkkä messurakentajan status ei kuitenkaan riitä, vaan esimerkiksi jotkin yritykset vastasivat suoraan, että sosiaalisessa mediassa pitäisi olla 10 000 seuraajaa, jotta voisi saada alennusta näkyvyyttä vastaan. Jos on aktiivinen some-eläin ja näppärä kirjoittamaan, niin alennuksia voi herua helpostikin. Ken sitten saakaan 10 000 seuraajaa sometililleen.

Kysymys 5:
Messualueelle rakentavat vain rikkaat ihmiset?

Tähän en osaa vastata, kuin omalta osaltamme, mutta olemme ihan tavallinen keskiluokkainen perhe, joka on ottanut asuntolainaa kotiaan varten. Meillä ei käy siivoajaa eikä kokkia ja lainaan suurimman osan kirjoista kirjastosta ja käytän julkisia kulkuneuvoja. Tavallinen Tahvonen siis, kaikella tavalla. Talojen tiedoissa on kustannusarviot, jotka ovat päätä huimaavia eivätkä ehkä vastaa lopullista hintaa. Paljon säästää, kun tekee itse sen minkä osaa (ja huomioi aikataulun!)

Kysymys 6:
Koska saatte muuttaa?

Saamme muuttaa melko pian messujen jälkeen. Ennen messuja tai messujen aikana talossa ei saa asua.

Kysymys 7:
Eikö ahdista, että kotianne arvostellaan ja siellä käy monia ihmisiä?

Messualueelle rakentuneet talot ovat kaikki jonkun koteja ja asukkailla on kasvot, messukodit eivät ole vain stailattuja asuntoja, joiden arvostelu ei tuntuisi pahasta omistajiltaan.

Ihme kyllä, en oikeastaan ajatellut arvostelu-asiaa kovin paljon etukäteen. Rakensimme taloa kovalla vauhdilla ja ikään kuin ulkoistin itseni projektista - talo tuntui välillä messukohteelta. Lisäksi talo on sisustettu, mutta ei näytä siltä, kuin sen jälkeen kun me muutamme taloon.

Tiedän, että talossa on asioita, joita tekisi toisin kun talossa on asunut ja jotka eivät ehkä toimi käytännössä, mutta tiedän ne itse ja muuten olen tyytyväinen lopputulokseen.


Vielä viimeiseksi kysymys, jota olen kysynyt itseltäni muutaman kerran viimeisen vuoden aikana:
Tekisinkö kaiken uudestaan, jos saisin nyt valita? Tekisin, mutta olen ottanut opiksi myös monista asioista.

Pari sanaa arkkitehtuurista

Karjarannassa kohoaa talo, oikeastaan aika montakin, mutta yksi taloista on meille erityinen. Vanha teollisuusalue, jonne tuli sittemmin Tontti ja Raksa, on muuttunut ihan oikeaksi asuinalueeksi ja raksamme taloksi ja tulevaksi kodiksi. Tuntuu kummalta, että ollaan jo tässä. Vuosi on mennyt pikakelauksella eteenpäin.
Alusta asti oli selvää, että suunnittelemme, piirrämme ja rakennamme talon itse. Aluksi ajattelimme rakentavamme kunnon jenkkitalon isolla avoverannalla katosta roikkuvaa keinua myöten. Sitten ajatus muuttui pikku hiljaa. Päädyimme lainaamaan funkkiksen ideaa epäsymmetriasta ja selkeydestä. Sisäänvedetyt parvekkeet ja luonnonmukaiset, lämpimät värit miellyttivät myös. Talollemme ei ole selkeää esikuvaa, vaan se on piirretty ja suunniteltu omien mielikuvien mukaan. Kumpikaan ei halunnut tiukan futuristista rakennusta, vaan kotoisen, mutta linjakkaan talon, jossa olisi jokin oma erityinen juttunsa.
Talon sisätilat ja toiminnot on ratkaistu puhtaasti käytäntöä ajatellen. Alakerran eteisestä pääsee suoraan keittiöön eikä ostoskasseja tarvitse raahata talon läpi. Keittiön läheisyys eteisen kanssa edustaa myös keppiä ja porkkanaa: keittiö on pidettävä siistinä ja tiskit ojennuksessa, sillä ovesta sisään saapuvia vieraita ei pysty bluffaamaan. Jotain armoa olemme itsellemme kuitenkin antaneet nostamalla keittiönsaarekkeen toista reunaa ylemmäs, jolloin olohuoneesta ei tarvitse katsella mahdollisesti keittiöön jääneitä tiskejä.
Olohuone, ruokahuone ja keittiö ovat myös samaa tilaa, mikä toiveemme mukaan helpottaa lapsiperheen arkea. Koko ajan voi olla jollain tavoin läsnä eikä tarvitse keittiöstä huudella, että ”ihan kohta tulen katsomaan legotaloa!”. Televisiohuone on yhdistetty kirjastotilan kanssa.
Yläkertaan on sijoitettu makuuhuone ja isohko aulatila, jotta lapset voivat leikkiä keskenään yhteisessä tilassa. Yläkerrassa ovat myös kodinhoitohuone, vaatesäilytys ja pyykinkuivaustila. Sauna sen sijaan on eri rakennuksessa, jonne kuljetaan katetun terassin kautta.

Ihan pian messuvieraatkin pääsevät tutustumaan Karjarannan koteihin. Messujen aikana meidän rakentajaperhe pyyhkii hiet otsalta, nukkuu muutaman yön vähän pidempään, käärii hihat uudelleen ja alkaa pakkaushommiin muuttoa varten. Elokuuta odotellessa!

Pihatöitä osa1

En tiedä voiko ihmisiä luokitella piha-ihmisiksi ja ei-pihaihmisiksi, mutta mikäli sellainen luokittelu on olemassa, olen ehdottomasti pihaihminen. Keväällä parasta on istuttaa siemeniä ja odottaa, kasvaako purkista jotain vihreää. Yhtä ihanaa on kävellä puutarhaosastolle ja kantaa kotiin erivärisiä kukkasia, joita sitten otsahiessä voi kesäiltaisin kastella. Usein homma on lähtenyt lapasesta ja pihamme on ollut täynnä eri värisiä kukkia, jotka on ostettu hetken kukkahurmoksessa.

Kukille, väriloistolle, erehdyksille ja onnistumisille on ollut tilaa, sillä olemme asuneet ja asumme vielä hetken rintamamiestalossa, jossa piha-alue kaupunkioloissa on nykymittapuun mukaan iso. Kun vielä 1950-luvulla omakotitaloissa suosittiin jollain tapaa omavaraisuutta (joka tarkoitti käytännössä ehkä raparperia, omenia ja marjoja talven varalle), niin nykyinen rakennustapa suosii tiivistä kaupunkirakennetta, joka tarkoittaa väistämättä pientä pihaa. Perunamaata ei enää voi perustaa tontin takamaalle.

Pihaa kohtaan minulla oli toiveita ja odotuksia, joita en olisi osannut suunnitella itse. Pihaan halusin hyötykasveja, istuskelupaikkoja ja varjoisia paikkoja, leikkipaikan lapsille. Toiveena oli saada tanskalaistyylinen piha, joka olisi boheemi sekoitus harmoniaa ja yllätyksellisyyttä. Koska messutaloissa piha pitää olla valmis messuihin mennessä, ei ollut mahdollisuutta tutustua ja oppia pihasta kantapään kautta. Koimme parhaaksi palkata pihasuunnittelijan, joka osaisi katsoa parhaat kasvupaikat, kasvilajit ja jolla olisi näkemystä.

Pihamme suunnittelijaksi valikoitui ihana Maritta Wallin Piha.si – nimisestä yrityksestä. Maritta suunnitteli toiveidemme mukaisen pihan ja enemmänkin. Saimme oikeastaan kaiken mitä toivoimme; hyötykasveja, ihania lajikkeita, lasten leikkipaikan, istuskelutilaa. Maritta ja Piha.si ovatkin oikeita alan ammattilaisia, jotka suunnittelevat ja rakentavat messualueelle muitakin pihoja. Tästä linkki Piha.si-sivuston messuille suunnittelemiin pihoihin.

Tällä hetkellä pihamme näyttää vielä autiolta, sillä odottelemme kasveja istutettaviksi. Kun vihertäjät on saatu maahan, lupaan ladata lisää kuvia pihastamme.