lauantai 20. lokakuuta 2018

Messujen jälkeen



Yhtenä päivänä elokuun alussa, kun messut olivat loppuneet, kannoimme miehen kanssa sisään patjat, vaatteet ja riittävän määrän astioita,
jotta selvitään iltapalasta ja seuraavan aamun rutiineista. Talo oli tyhjä messukalusteista ja avarassa tilassa kaikui, kun huutelimme toistemme perään.
Muistan myös, miten valo tulvi sisään joka paikasta ja ensi töiksemme taisimme avata sälekaihtimet, jotta illan hämärässä tulisi uni. Itasella tuntui oudolta; tästä se alkaa, uusi vaihe elämässä.
Lasten oli vaikea nukahtaa, kaikki oli jännittävää, uusi koti ja tutut lelut vielä laatikoissaan.

Ensin vietimme kuherrusviikkoja uuden alueen kanssa. Intoilimme (ja intoilemme yhä) joen ylittävästä Niittäjänsillasta, jolta aukeaa yhteys Kvistiluotoon.
Töiden ja päiväkodin jälkeen, kun ensin oli syöty ruoka, otimme pyörät allemme ja lähdimme tutustumaan lähialueeseen. Polsan vehreä maisema lumosi,
samoin luodon idyllinen mökkimaisema. Nyt sentään maltamme olla iltapäivisin jo kotona ja hiljalleen totuttautua uuteen kotiin. Alue on rauhoittunut
messuhälinän jälkeen; rakentamisen loppuvaiheessa alue oli kuin muurahaispesä, jossa tapahtui lähes yötä päivää jotain. Heti messujen jälkeen kadut hiljentyivät
ja välillä tuntuu, että tuuli vain heittelee harvoja puiden lehtiä jokirannassa.

Uudessa talossa asuminen on ollut luksusta käyttötilojen osalta. Alussa mietimme, oliko sittenkin virhe sijoittaa keittiö ja ulko-ovi näin lähekkäin.
Keittiö on kuitenkin pysynyt suhteellisen siistinä ja on ollut vaivatonta sujauttaa ostoskassit heti ovesta oikeaan tilaan. Yläkerrassa sijaitsevat
kodinhoitohuoneet ja vaatehuoneet ovat myös helpottaneet arkea: enää ei tarvitse kantaa pyykkiä monen kerroksen kautta. Saunassakin on tultua käytyä eikä autotallin yläpuolella
sijaitsevat kylpyhuonetilat ole toistaiseksi olleet hankalat. Messuilla harmittelin hetken, ettei tullut hankittua ulos poreammetta, mutta syksyn sateiden ja tuulien alettua,
olen oikeastaan ollut tyytyväinen järkiratkaisuun sijoittaa kylpyamme saunaan. Siellä lapset ovat saaneet lotrata rauhassa ja lämpimissä tiloissa.
Ehkä kuitenkin joskus talven pakkasilla olisi houkuttelevaa pujahtaa ulkoammeeseen.
Kaikki siis hyvin Kotoisassa. Vielä on sisustamatta, tauluja nojaa lattian rajassa seiniin ja osa tavaroista on yhä purkamatta, mutta ne ehtii kyllä. Enää ei ole kiire.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivaa, kun kävit ja kiva, jos jätät kommentin!