Kotoisan huoneet osa1

Olen tihrustanut viime päivinä muutaman haikean kyyneleen pakatessani tavaroita pahvilaatikoihin ja halailessani pari vuotta sitten istuttamaamme omenapuuta, joka juuri tänä kesänä päätti tehdä ensimmäiset omenansa. Olin jo ajatellut puun olevan maho, mutta hyvä sellaisenaan, tarjoavan varjoa kuumana kesäpäivänä. Sitten se teki omenat kuin hyvästijätöksi, "menkää vain! Näitä omenoita ette saa" se huutelee katkerana perään. En kuitenkaan kirjoita nyt omenapuusta tai materian pakkaamisen vaikeudesta, vaan siitä, että tulevan kotimme pohja tulee olemaan toimiva meille ja kuinka kaikesta haikeudesta huolimatta odotan muuttoa. Uuden kodin yläkerrassa on kodinhoitohuone ja vaatehuoneet sekä kolme makuuhuonetta ja aulatila, jossa on optio lisähuoneelle. Se on rutkasti lisätilaa nykyiseen levittää legoja ja vaatemyttyjä ympäriinsä.

Kotoisassa lapsille tulee omat huoneet, vaikka tuskin he huoneissaan viihtyvät yksinään vielä muutamaan vuoteen. Oma huone on kuitenkin katse tulevaisuuteen ja kouluaikoihin. Kumpaankaan huoneeseen ei tehty kiinteitä vaatekomeroita tai tilattu etukäteen kalusteita, vaan tarkoitus on messujen jälkeen hankkia säilytystilaa vaatteille. Totuus on myös se, että meillä oli melkoinen kiire keväällä emmekä ehtineet vaatekaappeja katsella sillä silmällä. Onneksi kaapit ehtivät myöhemminkin - eihän messuja ennen tai niiden aikana taloissa saa asua. Vanhempien makuuhuone sen sijaan on pikkuruinen verrattuna lastenhuoneisiin, mutta juuri sopiva nukkumiseen. Huoneeseen ei tule komeoroita, vaan vaatesäilytys on vaatehuoneessa. Yläkerran aulalta odotan paljon! Kun muutimme nykyiseen kotiimme, en osannut ajatella miten iso merkitys yhteisillä tiloilla on lapsiperheelle. Lastenhuone on meillä melko vähällä käytöllä ja kaikki elämä tapahtuu olohuoneessa. Yläkerran tilasta tulee tällainen yhteinen ajanviettopaikka, jossa voin lukea huoletta kirjojani lasten hyöriessä aulassa omissa leikeissään.

Tiedättekö dokumentin Tavarataivas? Dokumentissa 26-vuotias Petri on kyllästynyt tavarantäyteiseen elämäänsä ja vuokraa varaston, johon vie koko omaisuutensa. Petri aloittaa vuoden kestävän kokeilun, jossa hänen kaikki tavaransa vaatteista jääkaappiin ovat varastossa. Varastosta saa hakea enintään yhden tavaran päivässä takaisin eikä ostaa yhtään uutta tavaraa. Dokumentti on hauska ja hyvin tehty, mutta mikä tärkeintä, jää mieleen.

Koen joka päivä ahdistusta tavaramäärästämme. Joka paikassa seilaa tavaraa, jolle ei tunnu löytyvän paikkaa. Jos olen aikeissa hävittää jonkin muka tarpeettoman esineen, ilmoittaa joku toinen perheenjäseneni kyseisen tavaran olevan juuri se tärkein aarre, joka ei missään tapauksessa saa joutua keräyslaatikkoon. Jotta tilanne ei aivan toivottomalta kuulostaisi, kerron, että emme me mitään hamstraajia ole, mutta tavaraa on kertynyt vuosien aikana liikaakin. Uutta kotia suunnitellessa onkin pitänyt miettiä kaiken muun lisäksi varastotiloja kuten vaatehuoneiden määrää - sekä tietysti aloittaa tavaramäärän raivaaminen jo nyt. Säilytystilaa tarvitaan liudalle kausivaatteita, kausileluja (sukset, luistimet, hiekkalelut, polkupyörät!) puhumattakaan joulukoristeista sun muista enemmän tai vähemmän tärkeistä tilan viejistä.

Kotimme suunnittelussa tärkeää onkin ollut suunnitella toimintoja niin, että tavarat saadaan järkevästi hillottua. Yläkertaan on suunniteltu kolme vaatehuonetta, joista yhteen tulee vaatteet, toiseen liinavaatteet ja kolmanteen ne kausivaatteet ja matkalaukut. Alakertaan ei erityisiä varastotiloja tule, mutta autotallin yhteyteen olemme suunnitelleet varastotilat ulkoleluille ja -harrastusvälineille.


Eniten odotan kuitenkin sitä, että uudessa kodissa arjesta tulee helpompaa. Ei riitä, että on varastotilaa, vaan että se on järkevästi sijoitettu. Vaatehuoneet sijaitsevat kodinhoitohuoneen lähellä ja tekevät arjesta vähän helpompaa.

Mitä lahjaksi päiväkodin tädeille?

Edellisinä vuosina olen aloittanut jouluvalmistelut ajoissa. Olen miettinyt mitä ruokaa joulupyhiksi tehdään, ostanut joulupostimerkit ennen kuin hinta nousee ja hankkinut lahjat valmiiksi jo pari viikkoa ennen aattoa. Tänä vuonna joulu on yllättänyt. En tiedä johtuuko se rakentajan arjesta, mutta tänä jouluna en ole pahemmin ehtinyt stressata (tosin vielä on viikko aikaa hankkia joulupaniikki). En ole ehtinyt miettiä valmiiksi juuri mitään. Koti näyttää siltä, kuin viikko ennen joulua ja lahjat ovat paketoimatta. Tämän postauksen kuviakin minun oli tarkoitus stailata, mutta niin vain se aika kului ja äkkiä huomasin ottavani kuvaa tavaroista hetkeä ennen joulujuhliin lähtöä. Vaikka iso osa asioista on melkolailla kesken, päiväkodin tätien lahjat ehdin kuitenkin hankkia ennen joulujuhlaa. Meidän päiväkotimme on ihana ja hoitajat ystävällisiä. He auttavat pyörittämään arkea ja tuntuu hyvältä jättää lapset aamulla juuri heille. Meillä on ollut tapana muistaa hoitajia keväisin ja jouluisin.

Mietin lahjoja niin, että jokaisella on tavaraa yllin kyllin. Pieniä tuikkukippoja ja muuta löytyy varmasti jokaisen kotoa. Muistamiseksi ajattelin valita jotain, joka tulee käyttöön eikä jää keräämään pölyä nurkkiin. Tänä jouluna hoitotätien pussiin laitettiin juustoa, suolakeksejä, pieni hillopurkki, vähän suklaata ja itse tehty joulukortti. Idea on vapaa kopioitavaksi.

Kuten asiaan blogeissa kuuluu, kerrotakoon, että olen ostanut ko. tuotteet omilla pennosillani.

Mikkelin asuntomessut 2017

Yhtenä heinäkuisena päivänä pakattiin auto ja matkattiin Porista kohti Mikkeliä katsomaan miltä talot Saimaan rannalla näyttävät. Samalla haluttiin tietenkin kerätä ideoita ja miettiä omia ratkaisuja talon suhteen.

Mikkelin messut olivat hyvin järjestetyt. Kahviloita oli sopivasti ripoteltu alueelle, samoin wc-tiloja oli riittävästi ja lasten kanssa pääsi hyvin hoitamaan asiat ilman suurempia jonotuksia. Selkeää ja mukavaa oli myös se, että ravintola-alue oli erikseen. Mikkelin messualue oli iso, oppaan mukaan 1,5 kertaa suurempi, kuin messualueet tavallisesti. Tämä näkyi siinä, että alueella ei ollut varsinaista tungosta missään. Messualue oli myös luonnonkaunis ja lähellä Mikkelin keskustaa sekä Kenkäveroa. Matkustimme messualueelle Mikkelin keskustasta messubussilla, jossa oli opas mukana. Oppaita on nyt käytetty Seinäjoella ja Mikkelissä ja minusta idea on mainio.

Entäpä ne itse talot? En osaa sanoa montako prosenttia taloista oli pakettitaloja, mutta kiinnostavaa messukohteissa oli se, että monet olivat päätyneet rakentamaan hirsitalon, mikä sopii hyvin Suomen juhlavuoden kunniaksi - ovathan suomalaisten talotehtaiden hirsitalot maailmalla uniikkeja ja suosittuja. Tyylillisesti messutalot edustivat nykylinjaa eli olivat yksinkertaisia ja moderneja. Varsinaisia jenkityylisiä taloja ei tainnut olla ollenkaan. Mieleen jäi myös se, että useimmat kohteista (joissa kävimme), oli suunniteltu lapsettomille (tai iäkkäämmille) pariskunnille.

Tykkäsin messutaloista kovasti ja vaikutuksen teki myös upeat maisemat sekä luonnonkaunis ympäristö. Sisustuksissa näkyi paljon marmoria, ovaalin muotoisia ammeita, selkeitä ja yksinkertaisia keittiöitä aamiaiskaapilla ja hillittyjä värejä.

Mitä ideoita nappasin mukaani? Omaan kotiin olemme ajatelleet pehmeitä sävyjä ja monen kohteen lämpöinen harmaa tuntui hyvältä. Aamiaiskaappeja oli useassa kohteessa ja olemme ajatelleet kaappia itsellekin. Miten ihanaa sujauttaa piiloon keittimet ja muut härvelit! Eräässä kohteessa oli todella kätevä kierrätyssysteemi, jossa upotettuun kaappiin oli varattu paikka lasi- ja metallijätteille. Toivon, että meilläkin tulisi toimiva kierrätyssysteemi, kun nyt purkit ja peltiastiat odottavat kellarissa. Eräässä kohteessa oli ihana kasvihuone, jonka rustiikkisuus toimi.