lauantai 19. elokuuta 2017

Keittiöpohdintaa


Kuva

kuva



Eilen ajaa hurautimme miehen kanssa tontille töihin. Lapset jäivät viettämään päivää mummin seuraan ja kävivät Siivouspäivän kunniaksi muutamilla pihakirppiksillä. Me miehen kanssa sen sijaan huhkimme töitä koko päivän. Liimasin höyrysulkuteippejä, villoitin välikattoa ja autoin koolaamaan. Sain myös tittelin "huonoin lautapoika ikinä". Vaikka en useimmiten suoriudu rakennustehtävistä ammattimiehen tavoin, pidän kuitenkin töissä mukana olemisesta. On kiinnostavaa oppia rakentamaan taloa kantapään kautta ja tietää mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin talo on asuttavassa kunnossa ennen messuja. Onneksi toinen meistä tietää mitä tehdä ja kannattelee sekoilevaa noviisia.

Vaikka talo tuntuu vielä olevan melko alkutekijöissään, nyt on aika miettiä sisustusta. Eniten ajatuksissa on keittiö; mihin tulee hella ja mihin pitää laittaa vahvikkeet keittiökaappeja varten? Keittiöstä tulee I-mallinen ja ehkä 1950-luvun tyylinen sikäli, että ruokailutilaa ja olohuonetta vastaan tulee korkeita keittiökaappeja, jotka luovat seinän keittiölle. Vaikka avokeittiöt ovat viehätättäviä ja nyt trendikkäitä, pidän siitä, että keittiö on hieman kuin erikseen. Lisäksi lapsiperheen kodissa seilaa aina tiskejä, joiden ei tarvitse näkyä vieraille.

Emme ole vielä valinneet keittiötä, mutta eniten kiinnostavat selkeät mallit. Talo edustaa tyylillisesti modernia rakentamista, joten maalaisromanttiset keittiöt eivät kotiimme sovi. Olen lisännyt muutamia kuvia, joiden keittiöt miellyttävät omaa silmää. Aluksi haaveissani oli 1950-luvun keittiö kaltevine keittiökaappeineen. Edelleen haaveilen persoonallisesta keittiöstä, joten katsotaan millaiseen lopputulokseen päädymme.

Postauksen kuvat ovat lainattuja Ikean ja Kvikin sivuilta.



torstai 17. elokuuta 2017

Lasten kanssa raksalla



Useimmiten rakennustyömaalla ahertaa mies, mutta toisinaan mukana kuljemme me kaikki tehden parhaamme taitojemme mukaan. Lapsille rakennustyömaalla mukana oleminen on aluksi jännittävää, mutta useamman tunnin jälkeen pienet apulaiset alkavat väsyä. Aluksi minua myös jännitti lasten mukaan ottaminen erityisesti vieressä virtaavan joen vuoksi. Mitä jos pienet pujahtavat jokeen sillä aikaa, kun kannan roskapuuta? Entä pienten jalat ja laudoissa pystyssä sojottavat naulat? Tontilla on teräviä kulmia, korkeita paikkoja puhumattakaan koneista ja autoista, joita kulkee alueella tasaiseen tahtiin.

Tähän mennessä kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Lapset ovat pysyneet melko kiltisti tontilla ja yleensä lähtevät mielellään mukaan työmaalle. Kesän sykähdyttävimmän hetken työmaalla koin, kun kurkistin autotalliin, jossa kolmevuotias heilui vesivärisudin kanssa kuunnellen radiosta Eppu Normaalia ja suuttui keskeytyksestä. "Äiti mä maalaan!" oli vaativa kehotus aikuisen poistua paikalta. Listaan alle muutaman vinkin, joilla arki rakennuksella sujuu lasten kanssa:

- varaa mukaan mielenkiintoista tekemistä: lapiot, ämpärit ja pienet leikkityökalut auttavat keksimään tekemistä paikan
päällä.

- rakennuksella jää yli pieniä laudanpätkiä, joita voi maalata vesiväreillä tai vähän isommat naulata.

- hyvät eväät pelastavat päivän: voileipiä, banaania, riisikakkuja, joskus jopa mikropizzoja, jotka maistuvat kylmänäkin kun
on tarpeeksi nälkä. Aliarvioida ei voi myöskään herkkujen voimaa, kaurakeksi veden kyytipoikana on yllättävän hyvää. ÄLÄ
UNOHDA VESIPULLOJA.

- kosteuspyyhkeet ovat remppaperheen kaveri.

- varavaatteet lapsille! Kolmevuotiaan kanssa varapöksyjä voi tarvita, jos ei ehdi vessaan ajoissa, mutta toisinaan vaatteet
ovat niin mutaiset, että on kivempi laittaa puhdasta päälle ennen autoon istumista.

- kun kaikkea on jo tehty ja kyllästyttää, puhelimesta voi katsella lempisarjaa.

maanantai 14. elokuuta 2017

Mikkelin asuntomessut 2017




Yhtenä heinäkuisena päivänä pakattiin auto ja matkattiin Porista kohti Mikkeliä katsomaan miltä talot Saimaan rannalla näyttävät. Samalla haluttiin tietenkin kerätä ideoita ja miettiä omia ratkaisuja talon suhteen.

Mikkelin messut olivat hyvin järjestetyt. Kahviloita oli sopivasti ripoteltu alueelle, samoin wc-tiloja oli riittävästi ja lasten kanssa pääsi hyvin hoitamaan asiat ilman suurempia jonotuksia. Selkeää ja mukavaa oli myös se, että ravintola-alue oli erikseen. Mikkelin messualue oli iso, oppaan mukaan 1,5 kertaa suurempi, kuin messualueet tavallisesti. Tämä näkyi siinä, että alueella ei ollut varsinaista tungosta missään. Messualue oli myös luonnonkaunis ja lähellä Mikkelin keskustaa sekä Kenkäveroa. Matkustimme messualueelle Mikkelin keskustasta messubussilla, jossa oli opas mukana. Oppaita on nyt käytetty Seinäjoella ja Mikkelissä ja minusta idea on mainio.

Entäpä ne itse talot? En osaa sanoa montako prosenttia taloista oli pakettitaloja, mutta kiinnostavaa messukohteissa oli se, että monet olivat päätyneet rakentamaan hirsitalon, mikä sopii hyvin Suomen juhlavuoden kunniaksi - ovathan suomalaisten talotehtaiden hirsitalot maailmalla uniikkeja ja suosittuja. Tyylillisesti messutalot edustivat nykylinjaa eli olivat yksinkertaisia ja moderneja. Varsinaisia jenkityylisiä taloja ei tainnut olla ollenkaan. Mieleen jäi myös se, että useimmat kohteista (joissa kävimme), oli suunniteltu lapsettomille (tai iäkkäämmille) pariskunnille.

Tykkäsin messutaloista kovasti ja vaikutuksen teki myös upeat maisemat sekä luonnonkaunis ympäristö. Sisustuksissa näkyi paljon marmoria, ovaalin muotoisia ammeita, selkeitä ja yksinkertaisia keittiöitä aamiaiskaapilla ja hillittyjä värejä.

Mitä ideoita nappasin mukaani? Omaan kotiin olemme ajatelleet pehmeitä sävyjä ja monen kohteen lämpöinen harmaa tuntui hyvältä. Aamiaiskaappeja oli useassa kohteessa ja olemme ajatelleet kaappia itsellekin. Miten ihanaa sujauttaa piiloon keittimet ja muut härvelit! Eräässä kohteessa oli todella kätevä kierrätyssysteemi, jossa upotettuun kaappiin oli varattu paikka lasi- ja metallijätteille. Toivon, että meilläkin tulisi toimiva kierrätyssysteemi, kun nyt purkit ja peltiastiat odottavat kellarissa. Eräässä kohteessa oli ihana kasvihuone, jonka rustiikkisuus toimi.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Harkkoja ja sämpylöitä





Rakentamisesta on hirveän vaikea kirjoittaa blogia. En edes tiedä kaikkien rakentamisvaiheiden nimiä. En osaa suoralta kädeltä sanoa mitä tapahtuu seuraavaksi. Tähän mennessä on jo pitänyt suunnitella niin paljon kaikkea, joiden olen ennen ajatellut tulevan viimeisten joukossa. Sellaisia ovat esimerkiksi tiskialtaan paikat, sähköpistokkeet ja lamppujen paikat.

Tiedän, että tähän mennessä on tehty ainakin betonimuotit, putkitöitä ja valu. Kohta pystytetään seinät ja nostetaan vesikatto korkeuksiin. Mies rakentaa ja minäkin olen ollut kantamassa harkkomuotteja yhtenä sateisena alkukesän iltana, siivonnut rakennustyömaata ja ollut naulatyttönä. Sen kuitenkin tiedän, että mikään ei sinä sateisena harkkoiltana olisi voinut maistua paremmalta, kuin läheisen huoltamon sänpylä ja lämmin kahvi. Tai kuumana päivänä paremmalta, kuin takakontissa lämmenyt vesi.

Ehkä tämä on se tuntuma, jolla blogia kirjoitan. Rakentamisen kulusta sateisten iltojen ja sämpylöiden siivittämänä.

Ensimmäiset kesäpäivät ja palaneet käsivarret

Mikä ihana ensimmäisistä ensimmäinen kesäviikonloppu, jolloin aurinko lämmitti niin, että vaatteet saattoi vaihtaa ohuempiin ja unohtaa pitkät kalsarit. Ei uskoisi, että vielä kaksi viikkoa sitten satoi lunta ja lapset uskoivat nähneensä tontun jälkiä. Tänä viikonloppuna tonttikin muuttui joksikin muuksi, kuin pelkäksi ajatukseksi siitä, että ensi kesänä paikalla pitäisi olla tuleva koti. Mies nimittäin tarttui sahaan ja naulapyssyyn ja rakensi betonimuotit pohjaa varten. Höyrimme koko perhe tontilla, lapset leikkivät hiekkakasoissa kivitutkijaa ja minä yritin auttaa kantamalla kakkosnelosia. Tuntuu ihmeelliseltä jännittävältä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Uusi koti

Tämä blogi kertoo yhden kotia rakentavan perheen arjesta; paalutuksesta tapettien valintaan. Mukana rakentamassa ovat isä, äiti ja kaksi alle kouluikäistä lasta.