perjantai 8. joulukuuta 2017

Messurakentajan vuosi




Mitä voisin kirjoittaa messuvuodesta 2017? Kerrottavana ei ole kauhutarinoita uupumuksesta, mielenterveyden menetyksestä eikä kariutuneesta parisuhteesta. Ei riidoista tavarantoimittajien kanssa eikä kahnauksista naapureiden kanssa. Hanskatkaan eivät ole hukassa, vaikka välillä jotkin materiaalivalinnat ovat mietityttäneet. Kaikki on sujunut melkolailla hyvin. Tasaisesti. Voisiko paremmin siis olla?

Messuvuodesta 2017 voisin kertoa ainakin sen, että messuelämä alkoi oikeastaan jo kesällä 2016, jolloin aloimme hahmotella talon piirustuksia ja ajelimme asuinalueilla katselemassa uusia ja vanhoja taloja ja mietimme mitä oikein haluaisimme. Talon rakennamme miehen piirustusten pohjalta, pitkästä tavarasta. Sen jälkeen asiat ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Keväällä 2017 aloimme tehdä pohjia Karjarannassa ja talo on noussut nopeasti pystyyn. Nyt sisällä tehdään maalaustöitä. Tähän mennessä on valittu mm. parketti, märkätilojen laatat ja keittiökalusteet. Tuntuu, että koko ajan pitää tehdä isoja ja pieniä päätöksiä ja perhe elää rakentamisen rytmissä.

Arkinen elämäkään ei ole pysähtynyt rakentamisen ajaksi. Vuoteen 2017 on omalta osaltani mahtunut valmistuminen koulusta sekä kulttuurialalle tyypilliset pätkätyöt, jossa lennossa pitää omaksua uusi työnkuva.


Uudelle vuodelle toivon paljon kärsivällisyyttä, hyviä hermoja ja onnistumisia.

maanantai 6. marraskuuta 2017


Nämä kuvat ovat lokakuun viimeiseltä aamulta, kun pakkasta oli pari astetta ja aurinko paistoi. Pyöräilin Karjarannan ohi ja samalla päätin poiketa tontilla.

Rakennusprojektin aikana on tullut pohdittua paljon millainen koti talosta tulee meille neljälle. Sen lisäksi, että on pitänyt miettiä toiminnalliset ratkaisut, ovat tietenkin mielessä myös sisustusvalinnat niinkuin tapetit, lattiamateriaalit ja valaistukset. Kuitenkin loppujen lopuksi se kaikki on materiaa. Vaikka olisi pinnat viimeisen päälle, ei se silti tee kotia. Kodin tekevät tietenkin ihmiset ympärillä ja se, ettei koti ole vain läpikulkutila, jossa käydään nukkumassa hektisen arjen keskellä.

Toivon, että meidän kodistamme tulee paikka, jossa voi hengähtää päiväkoti- ja työpäivien jälkeen ja olla oma itsensä. Toivon, että lapset haluavat tuoda meille kavereita ja kaveritkin tulevat mielellään leikkimään. Toivon myös, että kodista tulee paikka, jossa on ovi avoinna ystäville.

perjantai 27. lokakuuta 2017

OP Kotoisa




Säätiedotus lupasi loppuviikolle sakenevaa lumisadetta, räntää ja huonoa ajokeliä. Vaikka lunta ja pakkasta on jo odotettu, päätimme lasten kanssa lähteä metsäretkelle vielä syysaikaan, kun sammalmättäät olivat kuivia ja aurinko pilkisteli naavaoksaisten puiden välistä.

Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa metsäretkestä ja vähän jo jäätyneistä puolukoista, oksista ja kävyistä, joita keräsimme ämpäriin mikä kenenkin aarteena. Tarkoitus on kertoa siitä, että meidän osaltamme messujen paras sato on saatu jo talteen ja voimme ylpeänä kertoa, että päänäytteilleasettajamme on OP Länsi-Suomi.

OP Länsi-Suomen kanssa meillä on ilo tehdä yhteistyötä, sillä Osuuspankki on kuulunut meidän molempien vanhempien elämään jo silloin, kun osallistuimme Hippo-kisoihin ja lapsilisät merkittiin kynällä tai leimasimella paperiseen tilikirjaan. Olemme jatkaneet hyväksi koettua perinnettä ja lapsillemme on perustettu omat tilit syntymän jälkeen juuri Osuuspankkiin. OP on myös ollut mukana luotettavana kumppanina ensimmäisestä yhteisestä omistusasunnosta lähtien. Meidän osaltamme voi siis puhua elämän mittaisesta kumppanuudesta, joka jatkuu nyt OP Kotoisan merkeissä.

Kohdettamme, OP Kotoisaa voi seurata instagramista sekä Facebookista.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Messurakentajan vuosi

Tämä kirjoitus on sinulle, joka pohdit messualueelle rakentamista. Uskaltaako urakkaan ryhtyä, mitä se vaatii ja millä aikataululla? Yhtälailla kirjoitus on sinulle, jota kiinnostaa omakotitalon rakentaminen. Vaikka olmmekin noviiseja omakotirakentamisessa, luulisin, että messurakentaminen ei eroa tavallisesta rakentamisesta paitsi siinä suhteessa, että aikataulussa on hyvä pysyä (en tietenkään tarkoita, etteikö rakentamisessa aina olisi jonkinlainen aikataulu). Tämä on myös kirjoitus ennen kaikkea itselle. Nimittäin joskus sitten, kun rakentamisaika on mielessä kultaantunut, voi mielessään palata siihen aikaan, kun rakentaminen rytmitti kaikkea arkeen liittyvää ja pesukone pyöritti hiekkaisia pikkuväen haalareita, joissa otettiin tuntumaa Karjarannan hiekkakasoihin.

TOUKOKUU 2017

Rakennustyöt aloitettiin keväällä paalutuksella ja anturoiden tekemisellä. Kesä otti lähtöspurtin jo vapun jälkeen ja helli lämmöllä hetken. Miehen käsivarret paloivat tontilla jättäen komeat rusketusraidat. Vietin lasten kanssa kesälomaa ja kävimme muun muassa Viikkarin kyläjuhlissa. Muuten toukokuu sujui rauhallisesti, mutta jännittävissä merkeissä. Kaikki oli alussa!

KESÄKUU


Kesäkuussa taloon tehtiin perustukset ja aloitettiin rungon kasaaminen. Kesäkuusta mieleen on erityisesti jäänyt yksi ilta, jolloin kannoimme miehen kanssa vesisateessa harkkoja (talvitakki päällä) ja välillä juotiin lämpimät kahvit viereisellä huoltoasemalla. Juhannus vietettiin mökillä meren rannalla ja paleltiin. Juhannuspäivänä myrskysi ja satoi, lapsilla oli fleecehaalarit ja silti kylmyys tuntui luissa ja ytimissä.


HEINÄKUU


Mies vietti kesälomansa Karjarannassa, jolloin talo alkoi saada muotonsa ja rungon rakentamista jatkettiin. Seinät tehtiin paikan päällä "pitkästä tavarasta" ja nostettiin pystyyn. Jazzperjantaina nostettiin vesikatto. Loppukuusta kävimme Mikkelin asuntomessuilla ja ihastelimme taloja Saimaan rannalla.

ELOKUU

Loppukesästä alkoi vihdoin lämpö, jota oli odotettu koko suvi. Rakennuksella tehtiin välipohjia, asennettiin ikkunat paikoilleen ja eristettiin seiniä. Talon sisäpuolella tehtiin koolaukset. Talo rapattiin ulkoa.

SYYSKUU

Syksyn kolkutellessa ovelle aloitettiin sisäpohjan ja katon levytys. Kävimme tutustumassa keittiötarjontaan.

LOKAKUU

Lokakuussa sisätilat tulevat saamaan muotonsa, kun aloitimme väliseinien tekemisen.

torstai 5. lokakuuta 2017

Lastenhuoneista




Kun muutimme tämän hetkiseen kotiimme, vatsassani asusteli vielä esikoinen ja kuva lapsiperheen arjesta oli vahvasti kiiltokuvamainen - haaveissani koti olisi aina siisti ja lapsi nukkuisi, niinkuin pikkulapset nukkuvat -hyvin ja tyytyväisenä neljän tunnin päiväunia. Pelkäsin ainoastaan vauvan syntyvän remonttipölyn keskelle asuntoon, jossa ainoa kunnolla toimiva vesipiste oli vessan pidee. Vauva meni kuitenkin yliajalle ja kodin remontti ehti valmistua ennen h-hetkeä. Ennen kuin koti todella on kokenut lapsiperheen elämää, on vaikeaa miettiä oikeasti toimivia ratkaisuja.

Ennen lasten varttumista leikki-ikään en ollut ajattelut, että lastenhuone sijaitsee tavallisesti olohuoneessa, keittiössä tai vessassa - siis siellä missä ovat vanhemmatkin. Katselin kuvia sievistä lastenhuoneista ja mietin lähinnä sisustusta. Rintamamiestalomme yläkerran kaksi makuuhuonetta ja olematon aulatila ovat kuitenkin näyttäneet todellisen käytänöllisyytensä pikkulapsivuosien aikana. Yläkerrassa ei voi leikkiä edes kaksin, sillä sängyn alla asustaa mörköjä eikä pikkuautoja tai poneja tohdi hakea ilman äidin järeää turvaa.

Uuteen kotiin halusimme suunnitella yhteisiä tiloja, joissa lapset eivät olisi erillään, vaan arki olisi yhteistä. Yläkertaan tulee lapsille omat huoneet, mutta myös yhteistä tilaa, joka mukautuu iän mukana ja jossa vanhempi voi vaikka nauttia kirjasta lasten lekkiessä vierellä ilman, että yhteinen olemin tarkoittaa junaradan vuorena toimimista lastenhuoneen lattialla. Aulatilan suunnittelua pidän tärkeänä nykyisessä tilanteessa, jossa molemmat lapset ovat alle kouluikäisiä. Oma lukunsa lastenhuoneissa ovat vielä säilytystilat, joista tarinoin myöhemmin.

Kuvat ovat nykyisestä lastenhuoneestamme, joka ei kaikesta sisustuslehtien selailusta huolimatta näytä stailatulta. Kuvan ottamista varten leluista raivatulta kylläkin.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Kylpyhuoneen ja saunan laatat



Kuva lainattu täältä.

Kuva lainattu täältä.

Messualueen kaava pohjautuu viidennen ja kuudennen kaupunginosan rakentamistapaan, jossa asuinrakennukset ovat sijoitettu katulinjan mukaisesti ja sisäänkäynti taloihin on pihan puolelta. Porin puukaupunkien sisäpihat ovatkin kätkenneet niin talousrakennukset eläinsuojineen kuin myöhemmin pihasaunat kadun uteliailta katseilta. Näillä tonteilla ovat toimineet aikoinaan myös kaupungin lukuisat yleiset saunat, jotka olivat vaatimattomia, mutta käyttäjilleen tärkeitä laitoksia.

Pihasauna ajatuksena viehätti meitä; unohtumattomia ovat kesäillat ja tuoreen koivuvihdan tuoksu ulkosaunassa tai saunahetket talvisessa pimeydessä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja on juuri ahtanut paljaat varpaat talvikenkiin ja melkein juossut lämpimään. Pihasaunaa tontillemme ei ehkä olisi mahtunut, mutta onneksi keksimme luovan ratkaisun sijoittaa sauna autotallin yläpuolelle. Käynti saunaan on katetun terassin kautta toisesta kerroksesta.

Tällä hetkellä menossa on laattojen valinta. Laatat tulisi valita kaikkiin märkätiloihin ja luulen, että wc-tiloihin valitsemme melko simppelit laatat. Pukkilan kuusikulmaiset laatat viehättävät aina. Sen sijaan saunan ja pesutilojen laattaratkaisut ovat vaikeammat. Nyt muodissa on marmori ja toisaalta tiililadonta, joka viehättää omaa silmää. Toisaalta olisi mukavaa löytää persoonallinen ratkaisu, joka kestäisi aikaa ja olisi yhtenäinen talon funkkisjulkisivun kanssa. Paljon näkyy myös orientalismista ammentavia laattamalleja. Olemme asuneet aina vanhassa talossa, jonne ovat sopineet retrolaatat. Tuntuu vaikealta päästää irti vanhoista taloista ja miettiä ratkaisuja tämän kodin kohdalla. Mitä on 2010-luvun tyyli?

Porin päivän kierroksia messualueella

tulin vain vinkkaamaan, että tänään yleisöllä on mahdollisuus päästä tutustumaan Karjarannan messualueeseen opastetuilla kierroksilla. Ohjelma löytyy linkin takaa.

MUKAVAA PORIN PÄIVÄÄ!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kohta on jo kiire muuttaa!



Tontilla käydessä hämmästelen mielessäni sitä, miten asia, joka hetki sitten oli ajatuksina ja suunnitelmina tietokoneen näytöllä, AutoCadin katkoviivoina ja numeromittoina, onkin saanut konkreettisen olemassa olonsa ja muotonsa. Nyt, kun ulkoseinät on rapattu, osa seinistä paneloitu ja ikkunat aseteltu paikalleen, tuntuu koko ajan todellisemmalta, että vuoden päästä jo asumme Karjarannassa. Kesän jälkeen on tapahtunut paljon, mutta mies onkin ollut rakentamassa taloa joka ilta.

Talo on nyt siinä vaiheessa, että sisätiloista seinät on levytetty. Alakerrassa on betonilattia, jonka päälle tulee myöhemmin parketti. Yläkerta on samaten levytetty, mutta lattiaa ei ole vielä valettu.

Pitää myöntää, että tapetit ja väliovien valinta on tähän saakka tuntunut kaukaiselta. Nyt tuntuu, että pianhan on jo kiire!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Karjaranta21

Omalla tontilla on hääritty koko ajan. Palkkatöiden jälkeen mies vaihtaa päälleen ne resuisemmat housut ja lähtee kohti Karjarantaa. Me olemme lasten kanssa olleet kotona ja nauttineet syksystä. Mutta mitä tontilla on nyt tehty? Levytetty seiniä ainakin ja sähkömieskin on käynyt paikalla. Näistä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää kuvien kera.

Sen haluan kuitenkin kertoa, että yhtenä iltana mies piti taukoa rakentamisesta ja käytiin kävelemässä messualueen vastarannalla, joka on aikamoinen paratiisi. Kvistluodon ihana siirtolapuutarha-alue tuntui olevan aivan erillään kaupungin humusta ja isojen vadelmapensaiden keskellä kävellessämme muuan vanha herrasmies ojensi minulla pakasterasian ja kehotti keräämään lapsille marjoja. Ne marjat katosivat vielä samana iltana parempiin suihin!

Hienolta ja jykevältä näytti messualuekin vastarannalta katsottuna. Oman maisemansa alueelle loivat vanhat tehdasrakennukset, porilaisen hyvinvoinnin ja muinaisten työpaikkojen tarjoajat. Antakaahan unelmoida ja visiönäärin kertoa ajatuksistaan: toivon, että tehdasrakennuksia ei pureta, vaan otetaan asuinkäyttöön, jolloin Poriin saataisiin uudenlaista, persoonallista asumismuotoa ja vaihtelua kaupunkikuvaan. Mielessäni pyörii myös pieni kauppahalli johonkin alueen vanhoista tiilirakennuksista, joka olisi auki sesonkiaikaan tai erilaisten markkinoiden pitopaikkana. Siellä paikalliset pienpanimot, ravintolayrittäjät tai käsityöläiset voisivat pitää Octoberfesteja, joulumarkkinoita ja lasten festivaaleja. Mitäs pitäisitte?

Yhtä kaikki, viehättävältä vaikuttaa.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Asfalttiviidakossa?



Tämä kirjoitus ei kerro suoraan rakennusprojektista. Ei levytettävistä seinistä, naulapyssyn paukkeesta, höyrysulkuteipeistä tai kakkosnelosista. Kirjoitus liittyy silti vahvasti messualueeseen, sillä kun aloimme etsiä tonttia kotikaupungistamme, oli yksi kriteereistä se, että paikka sijaitsisi lähellä luontoa ja ulkoilumaastoja. Ymmärrän, että tältä pohjalta kuulostaa perin kummalliselta päätökseltä valita asuinpaikaksi vanha teollisuusalue, jos tontin arvona on luonto. Äkkiseltään voisi myös hymähtää, että keskustan alueella on luontona lähinnä betoniviidakkoa.

Vaan tiedättekös, tontti sijaitsee lähellä Kokemäenjokea, jonka toisella puolella sijaitsee vehreät puistoalueet ja peltomaisemat. Siellä on Kirjurinluoto, Polsan reitti ja Pelle Hermanni. Messualueen vieressä kulkee pyörätie, joka vie Meri-Poriin. Isomäen ulkoilumaastoihin on melkein kivenheiton matka. Joen vastapäiseltä rannalta on mahdollisuus lähteä melomaan. Ei hullumpaa alueelta, joka sijaitsee lähes keskustassa.

Nämä kuvat ovat yhdeltä sunnuntailta, kun pakkasimme tavarat, makkarapaketit ja muut eväät ja lähdimme metsäretkelle. Metsäretkellä vastaan tuli vaelluksella olevia alpakoita ja korvissa pauhasi koski.

torstai 31. elokuuta 2017

Malttia




Talon rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ihan niin kuin muukin remontointi. Suunnitelmia, selkeää ajatusta, mutta malttia.
Muuten jälki ei ole pysyvää, hyvää eikä laadukasta. Rakentamisessa se on selkiö, muusta ei ole edes puhetta.

Pitäisi muistaa se muutenkin. Kärsivällisyys isolla koolla, mutta se on niin vaikeaa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, että minulla ei ole selkeää suunnitelmaa itseni varalle. Valmistuin keväällä unelmieni opinnoista, tein kesän töitä ja nyt odotan, että löytäisin päiviin täytettä. Täytän suurin odotuksin nettihakemuksia, mutta ainoa, mitä kilahtaa sähköpostiin, ovat mainokset nettikaupoista.

Malttia, yritän sanoa itselleni. Yhtenä päivänä sähköpostiin tulee viesti tai keksin miten hyödyntäisin osaamistani. Teen suunnitelmia ja laskelmia. Siihen saakka, että jotain tulee tai keksin mitä teen, pitäisi ajatella, että nämä päivät ovat rahaa mielen pankkiin. Kiireettömiä aamuja, pyykkien viikkausta, hyvää arkea. Yhtenä päivänä kävin lasten kanssa lempikerrostaloalueellani Porissa, jonka keskellä sijaitsee vehreä puisto ja leikkipaikka lapsille.

Rakennukset on valmistettu käsityönä toisen maailmansodan jälkeen. Ensimmäisissä taloissa on vielä tiilirunko. Tarkoitus oli rakentaa laadukkaita ja järkeviä asuntoja tavallisille ihmisille. Toisissa asunnoissa oli apulaisen asunto, joten ainakaan alkuun tavallinen tehtaan työntekijä ei päässyt nauttimaan keskuslämmityksestä, sisävessasta ja sähköhellasta. Talot ja koko Arava-alue ovat säilyneet hienosti tähän päivään.

Arava-alue sijaitsee Satakunnan Ammattikorkeakoulun kampuksen lähellä ja sitä rajaavaat Rautatienpuistokatu, Satakunnankatu, Uudenkoivistontie ja Kuninkaankatu. Leikkipuisto sijaitsee Kiertokadun sisällä.