Kotoisan huoneet osa1

Olen tihrustanut viime päivinä muutaman haikean kyyneleen pakatessani tavaroita pahvilaatikoihin ja halailessani pari vuotta sitten istuttamaamme omenapuuta, joka juuri tänä kesänä päätti tehdä ensimmäiset omenansa. Olin jo ajatellut puun olevan maho, mutta hyvä sellaisenaan, tarjoavan varjoa kuumana kesäpäivänä. Sitten se teki omenat kuin hyvästijätöksi, "menkää vain! Näitä omenoita ette saa" se huutelee katkerana perään. En kuitenkaan kirjoita nyt omenapuusta tai materian pakkaamisen vaikeudesta, vaan siitä, että tulevan kotimme pohja tulee olemaan toimiva meille ja kuinka kaikesta haikeudesta huolimatta odotan muuttoa. Uuden kodin yläkerrassa on kodinhoitohuone ja vaatehuoneet sekä kolme makuuhuonetta ja aulatila, jossa on optio lisähuoneelle. Se on rutkasti lisätilaa nykyiseen levittää legoja ja vaatemyttyjä ympäriinsä.

Kotoisassa lapsille tulee omat huoneet, vaikka tuskin he huoneissaan viihtyvät yksinään vielä muutamaan vuoteen. Oma huone on kuitenkin katse tulevaisuuteen ja kouluaikoihin. Kumpaankaan huoneeseen ei tehty kiinteitä vaatekomeroita tai tilattu etukäteen kalusteita, vaan tarkoitus on messujen jälkeen hankkia säilytystilaa vaatteille. Totuus on myös se, että meillä oli melkoinen kiire keväällä emmekä ehtineet vaatekaappeja katsella sillä silmällä. Onneksi kaapit ehtivät myöhemminkin - eihän messuja ennen tai niiden aikana taloissa saa asua. Vanhempien makuuhuone sen sijaan on pikkuruinen verrattuna lastenhuoneisiin, mutta juuri sopiva nukkumiseen. Huoneeseen ei tule komeoroita, vaan vaatesäilytys on vaatehuoneessa. Yläkerran aulalta odotan paljon! Kun muutimme nykyiseen kotiimme, en osannut ajatella miten iso merkitys yhteisillä tiloilla on lapsiperheelle. Lastenhuone on meillä melko vähällä käytöllä ja kaikki elämä tapahtuu olohuoneessa. Yläkerran tilasta tulee tällainen yhteinen ajanviettopaikka, jossa voin lukea huoletta kirjojani lasten hyöriessä aulassa omissa leikeissään.