Kylpyhuoneen ja saunan laatat

Kuva lainattu täältä.

Kuva lainattu täältä.

Messualueen kaava pohjautuu viidennen ja kuudennen kaupunginosan rakentamistapaan, jossa asuinrakennukset ovat sijoitettu katulinjan mukaisesti ja sisäänkäynti taloihin on pihan puolelta. Porin puukaupunkien sisäpihat ovatkin kätkenneet niin talousrakennukset eläinsuojineen kuin myöhemmin pihasaunat kadun uteliailta katseilta. Näillä tonteilla ovat toimineet aikoinaan myös kaupungin lukuisat yleiset saunat, jotka olivat vaatimattomia, mutta käyttäjilleen tärkeitä laitoksia.

Pihasauna ajatuksena viehätti meitä; unohtumattomia ovat kesäillat ja tuoreen koivuvihdan tuoksu ulkosaunassa tai saunahetket talvisessa pimeydessä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja on juuri ahtanut paljaat varpaat talvikenkiin ja melkein juossut lämpimään. Pihasaunaa tontillemme ei ehkä olisi mahtunut, mutta onneksi keksimme luovan ratkaisun sijoittaa sauna autotallin yläpuolelle. Käynti saunaan on katetun terassin kautta toisesta kerroksesta.

Tällä hetkellä menossa on laattojen valinta. Laatat tulisi valita kaikkiin märkätiloihin ja luulen, että wc-tiloihin valitsemme melko simppelit laatat. Pukkilan kuusikulmaiset laatat viehättävät aina. Sen sijaan saunan ja pesutilojen laattaratkaisut ovat vaikeammat. Nyt muodissa on marmori ja toisaalta tiililadonta, joka viehättää omaa silmää. Toisaalta olisi mukavaa löytää persoonallinen ratkaisu, joka kestäisi aikaa ja olisi yhtenäinen talon funkkisjulkisivun kanssa. Paljon näkyy myös orientalismista ammentavia laattamalleja. Olemme asuneet aina vanhassa talossa, jonne ovat sopineet retrolaatat. Tuntuu vaikealta päästää irti vanhoista taloista ja miettiä ratkaisuja tämän kodin kohdalla. Mitä on 2010-luvun tyyli?

Porin päivän kierroksia messualueella

tulin vain vinkkaamaan, että tänään yleisöllä on mahdollisuus päästä tutustumaan Karjarannan messualueeseen opastetuilla kierroksilla. Ohjelma löytyy linkin takaa.

MUKAVAA PORIN PÄIVÄÄ!

Kohta on jo kiire muuttaa!

Tontilla käydessä hämmästelen mielessäni sitä, miten asia, joka hetki sitten oli ajatuksina ja suunnitelmina tietokoneen näytöllä, AutoCadin katkoviivoina ja numeromittoina, onkin saanut konkreettisen olemassa olonsa ja muotonsa. Nyt, kun ulkoseinät on rapattu, osa seinistä paneloitu ja ikkunat aseteltu paikalleen, tuntuu koko ajan todellisemmalta, että vuoden päästä jo asumme Karjarannassa. Kesän jälkeen on tapahtunut paljon, mutta mies onkin ollut rakentamassa taloa joka ilta.

Talo on nyt siinä vaiheessa, että sisätiloista seinät on levytetty. Alakerrassa on betonilattia, jonka päälle tulee myöhemmin parketti. Yläkerta on samaten levytetty, mutta lattiaa ei ole vielä valettu.

Pitää myöntää, että tapetit ja väliovien valinta on tähän saakka tuntunut kaukaiselta. Nyt tuntuu, että pianhan on jo kiire!

Karjaranta21

Omalla tontilla on hääritty koko ajan. Palkkatöiden jälkeen mies vaihtaa päälleen ne resuisemmat housut ja lähtee kohti Karjarantaa. Me olemme lasten kanssa olleet kotona ja nauttineet syksystä. Mutta mitä tontilla on nyt tehty? Levytetty seiniä ainakin ja sähkömieskin on käynyt paikalla. Näistä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää kuvien kera.

Sen haluan kuitenkin kertoa, että yhtenä iltana mies piti taukoa rakentamisesta ja käytiin kävelemässä messualueen vastarannalla, joka on aikamoinen paratiisi. Kvistluodon ihana siirtolapuutarha-alue tuntui olevan aivan erillään kaupungin humusta ja isojen vadelmapensaiden keskellä kävellessämme muuan vanha herrasmies ojensi minulla pakasterasian ja kehotti keräämään lapsille marjoja. Ne marjat katosivat vielä samana iltana parempiin suihin!

Hienolta ja jykevältä näytti messualuekin vastarannalta katsottuna. Oman maisemansa alueelle loivat vanhat tehdasrakennukset, porilaisen hyvinvoinnin ja muinaisten työpaikkojen tarjoajat. Antakaahan unelmoida ja visiönäärin kertoa ajatuksistaan: toivon, että tehdasrakennuksia ei pureta, vaan otetaan asuinkäyttöön, jolloin Poriin saataisiin uudenlaista, persoonallista asumismuotoa ja vaihtelua kaupunkikuvaan. Mielessäni pyörii myös pieni kauppahalli johonkin alueen vanhoista tiilirakennuksista, joka olisi auki sesonkiaikaan tai erilaisten markkinoiden pitopaikkana. Siellä paikalliset pienpanimot, ravintolayrittäjät tai käsityöläiset voisivat pitää Octoberfesteja, joulumarkkinoita ja lasten festivaaleja. Mitäs pitäisitte?

Yhtä kaikki, viehättävältä vaikuttaa.

Asfalttiviidakossa?

Tämä kirjoitus ei kerro suoraan rakennusprojektista. Ei levytettävistä seinistä, naulapyssyn paukkeesta, höyrysulkuteipeistä tai kakkosnelosista. Kirjoitus liittyy silti vahvasti messualueeseen, sillä kun aloimme etsiä tonttia kotikaupungistamme, oli yksi kriteereistä se, että paikka sijaitsisi lähellä luontoa ja ulkoilumaastoja. Ymmärrän, että tältä pohjalta kuulostaa perin kummalliselta päätökseltä valita asuinpaikaksi vanha teollisuusalue, jos tontin arvona on luonto. Äkkiseltään voisi myös hymähtää, että keskustan alueella on luontona lähinnä betoniviidakkoa.

Vaan tiedättekös, tontti sijaitsee lähellä Kokemäenjokea, jonka toisella puolella sijaitsee vehreät puistoalueet ja peltomaisemat. Siellä on Kirjurinluoto, Polsan reitti ja Pelle Hermanni. Messualueen vieressä kulkee pyörätie, joka vie Meri-Poriin. Isomäen ulkoilumaastoihin on melkein kivenheiton matka. Joen vastapäiseltä rannalta on mahdollisuus lähteä melomaan. Ei hullumpaa alueelta, joka sijaitsee lähes keskustassa.

Nämä kuvat ovat yhdeltä sunnuntailta, kun pakkasimme tavarat, makkarapaketit ja muut eväät ja lähdimme metsäretkelle. Metsäretkellä vastaan tuli vaelluksella olevia alpakoita ja korvissa pauhasi koski.

Malttia

Talon rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ihan niin kuin muukin remontointi. Suunnitelmia, selkeää ajatusta, mutta malttia.
Muuten jälki ei ole pysyvää, hyvää eikä laadukasta. Rakentamisessa se on selkiö, muusta ei ole edes puhetta.

Pitäisi muistaa se muutenkin. Kärsivällisyys isolla koolla, mutta se on niin vaikeaa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, että minulla ei ole selkeää suunnitelmaa itseni varalle. Valmistuin keväällä unelmieni opinnoista, tein kesän töitä ja nyt odotan, että löytäisin päiviin täytettä. Täytän suurin odotuksin nettihakemuksia, mutta ainoa, mitä kilahtaa sähköpostiin, ovat mainokset nettikaupoista.

Malttia, yritän sanoa itselleni. Yhtenä päivänä sähköpostiin tulee viesti tai keksin miten hyödyntäisin osaamistani. Teen suunnitelmia ja laskelmia. Siihen saakka, että jotain tulee tai keksin mitä teen, pitäisi ajatella, että nämä päivät ovat rahaa mielen pankkiin. Kiireettömiä aamuja, pyykkien viikkausta, hyvää arkea. Yhtenä päivänä kävin lasten kanssa lempikerrostaloalueellani Porissa, jonka keskellä sijaitsee vehreä puisto ja leikkipaikka lapsille.

Rakennukset on valmistettu käsityönä toisen maailmansodan jälkeen. Ensimmäisissä taloissa on vielä tiilirunko. Tarkoitus oli rakentaa laadukkaita ja järkeviä asuntoja tavallisille ihmisille. Toisissa asunnoissa oli apulaisen asunto, joten ainakaan alkuun tavallinen tehtaan työntekijä ei päässyt nauttimaan keskuslämmityksestä, sisävessasta ja sähköhellasta. Talot ja koko Arava-alue ovat säilyneet hienosti tähän päivään.

Arava-alue sijaitsee Satakunnan Ammattikorkeakoulun kampuksen lähellä ja sitä rajaavaat Rautatienpuistokatu, Satakunnankatu, Uudenkoivistontie ja Kuninkaankatu. Leikkipuisto sijaitsee Kiertokadun sisällä.

Keittiöpohdintaa

Kuva

kuva



Eilen ajaa hurautimme miehen kanssa tontille töihin. Lapset jäivät viettämään päivää mummin seuraan ja kävivät Siivouspäivän kunniaksi muutamilla pihakirppiksillä. Me miehen kanssa sen sijaan huhkimme töitä koko päivän. Liimasin höyrysulkuteippejä, villoitin välikattoa ja autoin koolaamaan. Sain myös tittelin "huonoin lautapoika ikinä". Vaikka en useimmiten suoriudu rakennustehtävistä ammattimiehen tavoin, pidän kuitenkin töissä mukana olemisesta. On kiinnostavaa oppia rakentamaan taloa kantapään kautta ja tietää mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin talo on asuttavassa kunnossa ennen messuja. Onneksi toinen meistä tietää mitä tehdä ja kannattelee sekoilevaa noviisia.

Vaikka talo tuntuu vielä olevan melko alkutekijöissään, nyt on aika miettiä sisustusta. Eniten ajatuksissa on keittiö; mihin tulee hella ja mihin pitää laittaa vahvikkeet keittiökaappeja varten? Keittiöstä tulee I-mallinen ja ehkä 1950-luvun tyylinen sikäli, että ruokailutilaa ja olohuonetta vastaan tulee korkeita keittiökaappeja, jotka luovat seinän keittiölle. Vaikka avokeittiöt ovat viehätättäviä ja nyt trendikkäitä, pidän siitä, että keittiö on hieman kuin erikseen. Lisäksi lapsiperheen kodissa seilaa aina tiskejä, joiden ei tarvitse näkyä vieraille.

Emme ole vielä valinneet keittiötä, mutta eniten kiinnostavat selkeät mallit. Talo edustaa tyylillisesti modernia rakentamista, joten maalaisromanttiset keittiöt eivät kotiimme sovi. Olen lisännyt muutamia kuvia, joiden keittiöt miellyttävät omaa silmää. Aluksi haaveissani oli 1950-luvun keittiö kaltevine keittiökaappeineen. Edelleen haaveilen persoonallisesta keittiöstä, joten katsotaan millaiseen lopputulokseen päädymme.

Postauksen kuvat ovat lainattuja Ikean ja Kvikin sivuilta.

Lasten kanssa raksalla

Useimmiten rakennustyömaalla ahertaa mies, mutta toisinaan mukana kuljemme me kaikki tehden parhaamme taitojemme mukaan. Lapsille rakennustyömaalla mukana oleminen on aluksi jännittävää, mutta useamman tunnin jälkeen pienet apulaiset alkavat väsyä. Aluksi minua myös jännitti lasten mukaan ottaminen erityisesti vieressä virtaavan joen vuoksi. Mitä jos pienet pujahtavat jokeen sillä aikaa, kun kannan roskapuuta? Entä pienten jalat ja laudoissa pystyssä sojottavat naulat? Tontilla on teräviä kulmia, korkeita paikkoja puhumattakaan koneista ja autoista, joita kulkee alueella tasaiseen tahtiin.

Tähän mennessä kaikki on kuitenkin sujunut hyvin. Lapset ovat pysyneet melko kiltisti tontilla ja yleensä lähtevät mielellään mukaan työmaalle. Kesän sykähdyttävimmän hetken työmaalla koin, kun kurkistin autotalliin, jossa kolmevuotias heilui vesivärisudin kanssa kuunnellen radiosta Eppu Normaalia ja suuttui keskeytyksestä. "Äiti mä maalaan!" oli vaativa kehotus aikuisen poistua paikalta. Listaan alle muutaman vinkin, joilla arki rakennuksella sujuu lasten kanssa:

- varaa mukaan mielenkiintoista tekemistä: lapiot, ämpärit ja pienet leikkityökalut auttavat keksimään tekemistä paikan
päällä.

- rakennuksella jää yli pieniä laudanpätkiä, joita voi maalata vesiväreillä tai vähän isommat naulata.

- hyvät eväät pelastavat päivän: voileipiä, banaania, riisikakkuja, joskus jopa mikropizzoja, jotka maistuvat kylmänäkin kun
on tarpeeksi nälkä. Aliarvioida ei voi myöskään herkkujen voimaa, kaurakeksi veden kyytipoikana on yllättävän hyvää. ÄLÄ
UNOHDA VESIPULLOJA.

- kosteuspyyhkeet ovat remppaperheen kaveri.

- varavaatteet lapsille! Kolmevuotiaan kanssa varapöksyjä voi tarvita, jos ei ehdi vessaan ajoissa, mutta toisinaan vaatteet
ovat niin mutaiset, että on kivempi laittaa puhdasta päälle ennen autoon istumista.

- kun kaikkea on jo tehty ja kyllästyttää, puhelimesta voi katsella lempisarjaa.

Mikkelin asuntomessut 2017

Yhtenä heinäkuisena päivänä pakattiin auto ja matkattiin Porista kohti Mikkeliä katsomaan miltä talot Saimaan rannalla näyttävät. Samalla haluttiin tietenkin kerätä ideoita ja miettiä omia ratkaisuja talon suhteen.

Mikkelin messut olivat hyvin järjestetyt. Kahviloita oli sopivasti ripoteltu alueelle, samoin wc-tiloja oli riittävästi ja lasten kanssa pääsi hyvin hoitamaan asiat ilman suurempia jonotuksia. Selkeää ja mukavaa oli myös se, että ravintola-alue oli erikseen. Mikkelin messualue oli iso, oppaan mukaan 1,5 kertaa suurempi, kuin messualueet tavallisesti. Tämä näkyi siinä, että alueella ei ollut varsinaista tungosta missään. Messualue oli myös luonnonkaunis ja lähellä Mikkelin keskustaa sekä Kenkäveroa. Matkustimme messualueelle Mikkelin keskustasta messubussilla, jossa oli opas mukana. Oppaita on nyt käytetty Seinäjoella ja Mikkelissä ja minusta idea on mainio.

Entäpä ne itse talot? En osaa sanoa montako prosenttia taloista oli pakettitaloja, mutta kiinnostavaa messukohteissa oli se, että monet olivat päätyneet rakentamaan hirsitalon, mikä sopii hyvin Suomen juhlavuoden kunniaksi - ovathan suomalaisten talotehtaiden hirsitalot maailmalla uniikkeja ja suosittuja. Tyylillisesti messutalot edustivat nykylinjaa eli olivat yksinkertaisia ja moderneja. Varsinaisia jenkityylisiä taloja ei tainnut olla ollenkaan. Mieleen jäi myös se, että useimmat kohteista (joissa kävimme), oli suunniteltu lapsettomille (tai iäkkäämmille) pariskunnille.

Tykkäsin messutaloista kovasti ja vaikutuksen teki myös upeat maisemat sekä luonnonkaunis ympäristö. Sisustuksissa näkyi paljon marmoria, ovaalin muotoisia ammeita, selkeitä ja yksinkertaisia keittiöitä aamiaiskaapilla ja hillittyjä värejä.

Mitä ideoita nappasin mukaani? Omaan kotiin olemme ajatelleet pehmeitä sävyjä ja monen kohteen lämpöinen harmaa tuntui hyvältä. Aamiaiskaappeja oli useassa kohteessa ja olemme ajatelleet kaappia itsellekin. Miten ihanaa sujauttaa piiloon keittimet ja muut härvelit! Eräässä kohteessa oli todella kätevä kierrätyssysteemi, jossa upotettuun kaappiin oli varattu paikka lasi- ja metallijätteille. Toivon, että meilläkin tulisi toimiva kierrätyssysteemi, kun nyt purkit ja peltiastiat odottavat kellarissa. Eräässä kohteessa oli ihana kasvihuone, jonka rustiikkisuus toimi.

Harkkoja ja sämpylöitä

Rakentamisesta on hirveän vaikea kirjoittaa blogia. En edes tiedä kaikkien rakentamisvaiheiden nimiä. En osaa suoralta kädeltä sanoa mitä tapahtuu seuraavaksi. Tähän mennessä on jo pitänyt suunnitella niin paljon kaikkea, joiden olen ennen ajatellut tulevan viimeisten joukossa. Sellaisia ovat esimerkiksi tiskialtaan paikat, sähköpistokkeet ja lamppujen paikat.

Tiedän, että tähän mennessä on tehty ainakin betonimuotit, putkitöitä ja valu. Kohta pystytetään seinät ja nostetaan vesikatto korkeuksiin. Mies rakentaa ja minäkin olen ollut kantamassa harkkomuotteja yhtenä sateisena alkukesän iltana, siivonnut rakennustyömaata ja ollut naulatyttönä. Sen kuitenkin tiedän, että mikään ei sinä sateisena harkkoiltana olisi voinut maistua paremmalta, kuin läheisen huoltamon sänpylä ja lämmin kahvi. Tai kuumana päivänä paremmalta, kuin takakontissa lämmenyt vesi.

Ehkä tämä on se tuntuma, jolla blogia kirjoitan. Rakentamisen kulusta sateisten iltojen ja sämpylöiden siivittämänä.

Ensimmäiset kesäpäivät ja palaneet käsivarret

Mikä ihana ensimmäisistä ensimmäinen kesäviikonloppu, jolloin aurinko lämmitti niin, että vaatteet saattoi vaihtaa ohuempiin ja unohtaa pitkät kalsarit. Ei uskoisi, että vielä kaksi viikkoa sitten satoi lunta ja lapset uskoivat nähneensä tontun jälkiä. Tänä viikonloppuna tonttikin muuttui joksikin muuksi, kuin pelkäksi ajatukseksi siitä, että ensi kesänä paikalla pitäisi olla tuleva koti. Mies nimittäin tarttui sahaan ja naulapyssyyn ja rakensi betonimuotit pohjaa varten. Höyrimme koko perhe tontilla, lapset leikkivät hiekkakasoissa kivitutkijaa ja minä yritin auttaa kantamalla kakkosnelosia. Tuntuu ihmeelliseltä jännittävältä.